Jee! Onnistuin pääsemään Tallinnaan asti, löytämään hostellin ja jopa saamaan kaikki tavarat ylös asti! Itse hostelliin johtava käytävä oli melko pelottava kaikessa neuvostoliittomaisessa glamourissaan ja olin aivan varma, että nyt asutaan hiirien kanssa reikäsellä patjalla.
Käytävä ei kuitenkaan kertonut ihan kaikkea hostellista. Hostelli sijaitsee nelikerroksisen (?) kerrostalon ylimmässä kerroksessa, joten portaita riitti. Hissiä ei tietystikään ole. Myös portaat olivat hengenvaarallisen pienet ja kuluneet. Onneksi niitä täytyy kulkea kaikkien tavaroiden kanssa vain kahdesti. Huohottaen saavuin hostellin pääovelle ja sisäänpäästyäni yllätyin mukavasta ja siististä huoneesta. Koko hostellin pinta-ala on varmasti alle 100 neliötä ja tuntuu kuin asuisi jonkun kotona. Olin varannut yhden hengen dormin (mikä sellainen edes on?), mutta minut ohjattiinkin neljän hengen dormiin. Muita ei vielä ole saapunut, joten sain onnekseni valita alasängyn.
Asuntoasiakin notkahti askeleen eteenpäin kun kiinteistövälittäjä lähetti sähköpostia ja halusi tavata asunnolla perjantaina. Meillä on kuitenkin kulttuuriohjelmaa samana perjantaina, joten laitoin ensin viestiä tutorilleni tarkemmista aikatauluista. Asunto on kuitenkin hieman tärkeämpi kuin vanhan kaupungin kulttuurikierros.
Ulkona ei ole yhtä kylmä kuin Suomessa, mutta märkää lunta on kadut täynnä. Täällä ei varmaan ole näitä sivukatuja aurattu koko talven aikana, joten kaikkialla on jäätä ja hervottomia lumikinoksia. Ja hiekka on varmaan maasta loppu, koska sitäkään ei näkynyt juuri missään! :)
Pitäisi varmaan lähteä täältä "tutustumaan" kaupunkiin ja katselemaan nähtävyyksiä, mutta tekisi lähinnä mieli mennä nukkumaan ja lukemaan kirjaa. Vaikka matkustusmatka ja aika olikin noin lyhyt niin olen silti melkolailla poikki. Ehkäpä se on se stressi mikä oli tänne asti selviämisestä ja oikean paikan löytämisestä, joka nyt laukeaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti