Ihan aluksi:
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=372634
Että tämmöistä täällä. Kielitaidottomille kerrottakoon, että kouluun oli tullut pari randomia miestä, jotka olivat uhanneet tappaa/ampua erään naisoppilaan. Tyttö ei ollut tuntenut näitä englantia puhuneita miehiä eivätkä he olleet myöskään EBS:n opiskelijoita. Uhkauksen jälkeen miehet olivat juosseet pois rakennuksesta.
Paikalle kutsuttiin poliisi, joka tulikin paikalle runsaslukuisena. Oppilaat tarkistettiin ja lopulta ajettiin pihalle rakennuksesta. Paikalla oli myös poliisikoira Rex, jonka avulla koko koulurakennus tutkittiin. Uhkaajamiehiä ei löytynyt koulusta eikä koulun lähistöltä. Poliisilla on kuitenkin turvakameran kuvaa miehistä.
Että semmosta. Kaikki on kuitenkin ihan ok, eikä uhkailuita toteutettu. Toivotaan, että äijät saadaan kiinni.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Tukholma!
Olen rakastunut. Taas. Tukholmaan meinaan. En ole käynyt Tukholmassa kuin neljä kertaa elämäni aikana ja kaksi reissua näistä on kulunut istuen hienostohotellien edessä (älkää edes kysykö miksi). Joka kerta kun olen kyseisessä kaupungissa vieraillut, olen ajatellut, että tänne on tultava joskus pidemmäksikin aikaa. Risteilyn päivä kuluu aina niin nopeasti eikä kaikkea ehdi millään. Haluaisin käydä ainakin Skansenilla sekä mieluusti retkeillä myös ydinkeskustan ulkopuolelle. Muutama lisätunti shoppailullekin olisi tervetellut.
Lähdettiin Tukholmaan lauantaina Silja Linella, jossa nautittiin myös ihanasta buffetista. Buffet on varmasti itse paholaisen keksintö, koska ruoka siellä on aina taivaallisen hyvää, mutta jälkikäteen tuntuu kuin olisi viimeisillään raskaana. Ruokajuomana ollut pohjaton valkoviinipullo oli myös ihan kiva juttu.
Ensimmäisenä iltana otettiin diskoilujen suhteen melko rauhallisesti ja ehdinkin tällä kertaa nukkua jopa 6 tuntia. Tukholmassa oli kiva sompailla ilman krapulaa. Käytiin ensin katsomassa Vanha kaupunki ja Kunkun linna. Kun turistit olivat napsineet tarpeeksi kuvia, suuntasimme ydinkeskustaan shoppailemaan. Meidän piti mennä vain katselemaan, koska rahatilanne ei sallinut suurta shoppailua. Kuten arvata saattaa, kaupoista löytyi kaikkea ihanaa. Erityisen ihastunut olin vanhassa kunnon Skopunktenissa, jossa kenkiä löytyy joka lähtöön sopivalla hinnalla. Hillitsin kuitenkin suurimmat himoni ja mukaan lähti yksi pari kesäksi. Olen jo kauan halunnut löytää hienot gladiaattorityyppiset kengät. En kuitenkaan syty ihan lättäpohjaisille sandaaleille, joten oli iloinen yllätys löytää kiilakorkoiset roomatossukat.
Satsattiin vielä ruokakaupasta illaksi eväät matkaan ja suunnattiin takaisin laivaan. Päiväunien jälkeen korkattiin muutama viinipullo ranskalaisen Clairen vinkkien mukaisesti. Loppuilta kuluikin tanssilattialla. Miten on mahdollista, että ero ruotsalaisten ja suomalaisten miesten välillä on kuin yö ja päivä?
Seuraavana aamuna herätyskello soi taas armottomasti kahdeksalta ja herätti meidät uuteen pitkään päivään. Ehdittiin mainiosti Olympiaterminaalista Katajanokalle ja suunnattiin laivalla takaisin Tallinnaan. Napattiin mukaan vielä tuommoinen kiva vaaleahiuksinen tyttönen Suomesta. Nyt se tosin on jo takaisin Suomessa. Nään sitä seuraavan kerran vasta kesäkuussa. Hieman on jo ikävä. Onneksi edessä on KESÄ!
Lähdettiin Tukholmaan lauantaina Silja Linella, jossa nautittiin myös ihanasta buffetista. Buffet on varmasti itse paholaisen keksintö, koska ruoka siellä on aina taivaallisen hyvää, mutta jälkikäteen tuntuu kuin olisi viimeisillään raskaana. Ruokajuomana ollut pohjaton valkoviinipullo oli myös ihan kiva juttu.
Ensimmäisenä iltana otettiin diskoilujen suhteen melko rauhallisesti ja ehdinkin tällä kertaa nukkua jopa 6 tuntia. Tukholmassa oli kiva sompailla ilman krapulaa. Käytiin ensin katsomassa Vanha kaupunki ja Kunkun linna. Kun turistit olivat napsineet tarpeeksi kuvia, suuntasimme ydinkeskustaan shoppailemaan. Meidän piti mennä vain katselemaan, koska rahatilanne ei sallinut suurta shoppailua. Kuten arvata saattaa, kaupoista löytyi kaikkea ihanaa. Erityisen ihastunut olin vanhassa kunnon Skopunktenissa, jossa kenkiä löytyy joka lähtöön sopivalla hinnalla. Hillitsin kuitenkin suurimmat himoni ja mukaan lähti yksi pari kesäksi. Olen jo kauan halunnut löytää hienot gladiaattorityyppiset kengät. En kuitenkaan syty ihan lättäpohjaisille sandaaleille, joten oli iloinen yllätys löytää kiilakorkoiset roomatossukat.
Satsattiin vielä ruokakaupasta illaksi eväät matkaan ja suunnattiin takaisin laivaan. Päiväunien jälkeen korkattiin muutama viinipullo ranskalaisen Clairen vinkkien mukaisesti. Loppuilta kuluikin tanssilattialla. Miten on mahdollista, että ero ruotsalaisten ja suomalaisten miesten välillä on kuin yö ja päivä?
Seuraavana aamuna herätyskello soi taas armottomasti kahdeksalta ja herätti meidät uuteen pitkään päivään. Ehdittiin mainiosti Olympiaterminaalista Katajanokalle ja suunnattiin laivalla takaisin Tallinnaan. Napattiin mukaan vielä tuommoinen kiva vaaleahiuksinen tyttönen Suomesta. Nyt se tosin on jo takaisin Suomessa. Nään sitä seuraavan kerran vasta kesäkuussa. Hieman on jo ikävä. Onneksi edessä on KESÄ!
Tallinna-Helsinki-Tampere-Tukholma-Tallinna
**
Kuten otsikko kertoo, olen viimeisen viikon aikana hypähdellyt paikasta toiseen ja blogin päivittämiseen ei ole ollut aikaa. Reissussa oli oikein mukavaa, mutta tuliaisiksi jäi kaamea univelka. Asiaa ei ole ainakaan parantanut juuri tälle viikolle osunut intensiivikurssi, jonka luennot alkavat päivittäin 8.30 ja kestävät puoli kahteen.
Palataan siis ensin ajassa viime perjantaihin.
Hyvin lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen suuntasin aamulaivalla Helsinkiin. On hyvin sairas fakta, että suomalaiset jaksavat dokata, riehua, huutaa, laulaa karaokea ja tanssia valssia vaikka kello on 9 aamulla. Itse vetelin sikeitä 6 kannella portaiden alla. Hälyyttävä fakta sekin.
Suomeen selviydyttyäni suuntasin Pajamäkeen viemään tavarat ja ottamaan muutaman minuutin päiväunet. Iltapäivällä suuntasimme kuitenkin Länsi-Pasilan kautta Tampereelle katsomaan Jokereiden ja Tapparan välistä viimeistä säälipleijaripeliä. Matka Tampereelle oli tuttuun tapaan oikein mukava, mutta kotiin lähdettiin tappio niskassa ja kausi takana päin. Illalla toki vietettiin kaudenpäättäjäisiä ja suunnattiin Miljonääriklubille valtaamaan tanssilattiaa. Seuraavan aamun aikainen herätys hieman unohtui ja taisin olla kotona noin viideltä. Kausi käärittiin kuitenkin nättiin pakettiin ja ilta oli erityisen hauska - mestat paloi, sä olit mä ja sata salamaa iski tulta.
Kuten mainitsin, seuraavana aamuna oli tarkoitus herätä aikaisin ja lähteä Annea ja Clairea vastaan satamaan. Laivan saapumisaika oli armoton 10.30. Ehdin nukkua 3,5 tuntia ja aamulla olin aivan varma, että en pysty toimimaan kaupunkioppaana koko päivää. Tässä välissä voisin kertoa tarinan hammasharjasta sekä kylpyhuoneesta, mutta se valitettavasti alittaa julkaisurajan. Lisätietoja yksityisesti. Yllätin kuitenkin itsenikin ja poukkoilin koko päivän ympäri Helsinkiä ihan onnistuneesti.
Iltapäivällä lähdimme tyttöjen kanssa risteilemään kohti Tukholmaa, josta kirjottelen oman postauksen.
Kuten otsikko kertoo, olen viimeisen viikon aikana hypähdellyt paikasta toiseen ja blogin päivittämiseen ei ole ollut aikaa. Reissussa oli oikein mukavaa, mutta tuliaisiksi jäi kaamea univelka. Asiaa ei ole ainakaan parantanut juuri tälle viikolle osunut intensiivikurssi, jonka luennot alkavat päivittäin 8.30 ja kestävät puoli kahteen.
Palataan siis ensin ajassa viime perjantaihin.
Hyvin lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen suuntasin aamulaivalla Helsinkiin. On hyvin sairas fakta, että suomalaiset jaksavat dokata, riehua, huutaa, laulaa karaokea ja tanssia valssia vaikka kello on 9 aamulla. Itse vetelin sikeitä 6 kannella portaiden alla. Hälyyttävä fakta sekin.
Suomeen selviydyttyäni suuntasin Pajamäkeen viemään tavarat ja ottamaan muutaman minuutin päiväunet. Iltapäivällä suuntasimme kuitenkin Länsi-Pasilan kautta Tampereelle katsomaan Jokereiden ja Tapparan välistä viimeistä säälipleijaripeliä. Matka Tampereelle oli tuttuun tapaan oikein mukava, mutta kotiin lähdettiin tappio niskassa ja kausi takana päin. Illalla toki vietettiin kaudenpäättäjäisiä ja suunnattiin Miljonääriklubille valtaamaan tanssilattiaa. Seuraavan aamun aikainen herätys hieman unohtui ja taisin olla kotona noin viideltä. Kausi käärittiin kuitenkin nättiin pakettiin ja ilta oli erityisen hauska - mestat paloi, sä olit mä ja sata salamaa iski tulta.
Kuten mainitsin, seuraavana aamuna oli tarkoitus herätä aikaisin ja lähteä Annea ja Clairea vastaan satamaan. Laivan saapumisaika oli armoton 10.30. Ehdin nukkua 3,5 tuntia ja aamulla olin aivan varma, että en pysty toimimaan kaupunkioppaana koko päivää. Tässä välissä voisin kertoa tarinan hammasharjasta sekä kylpyhuoneesta, mutta se valitettavasti alittaa julkaisurajan. Lisätietoja yksityisesti. Yllätin kuitenkin itsenikin ja poukkoilin koko päivän ympäri Helsinkiä ihan onnistuneesti.
Iltapäivällä lähdimme tyttöjen kanssa risteilemään kohti Tukholmaa, josta kirjottelen oman postauksen.
torstai 25. maaliskuuta 2010
International dinner part 2
Tänään oli edessä uusinta kansainvälisestä illallisesta. Ensimmäisen kerran vietimme samankaltaisia juhlia tammikuussa kielikurssiväen kanssa. Tällä kertaa paikalle oli kutsuttu vain meidän koulun International Club sekä kansainväliset oppilaat. Edustettuina olivat saksalainen, italialainen, espanjalainen, kiinalainen, ranskalainen, meksikolainen sekä virolainen keittiö. Suomalaisia ruokia tarjolla oli maksalaatikkoa puolukkahillon kera, karjanpiirakoita munavoilla, makaroonilaatikkoa, Fazerin sinistä sekä salmiakkikarkkeja. Ruoka teki hyvin kauppansa ja ihmiset tykkäsivät erityisesti karjalanpiirakoista. Munavoin funktio jäi monelta ymmärtämättä ja bongattiin moni popsimasta pelkkää munavoita.. Illan aikana jokainen ryhmä esitteli oman kotimaansa. Videoilta löytyy mm. virolaista kansantanssia tutoreiden esittämänä, ranskalaisten epävireinen kansallislaulu sekä italialais/espanjalainen LA BAMBA, jonka omistan ehdottomasti Auralle. Valitettavasti videoiden lataaminen bloggeriin kestää noin tunti per video, joten tässä vain yksi esimerkki.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
TTT = Tiina takaisin Tallinnassa
Seuraa arvoitus:
Mikä kestää ovelta ovelle 5 tuntia ja 15 minuuttia?
Vastaus:
Matka Pajamäestä Tallinnaan (Viking Linella)!
Olen siis taas palannut Viron ihmemaahan viikonloppuloman jälkeen. Lähdin Suomeen päättämään jääkiekkokautta, mutta eihän tuo päättynytkään. En olisi uskonut, että Jokereiden otteluissa tällä kaudella enää jännittäisi juurikaan. Väärässä olin, sillä lauantaisen ottelun viimeiset 10 minuuttia olivat todella jännittävät ja saivat allekirjoittaneenkin syömään kynsiä. Vaikka kyseessä olikin vain säälipleijareihin pääsy, en voinut välttyä pieniltä 2002-flashbackeiltä..
Pelit siis jatkuu vielä ainakin kahden ottelun verran. Ottelut pelataan tiistaina, torstaina sekä mahdollisesti vielä perjantaina. Olen itse tulossa perjantaina (TAAS) Suomeen, koska lähdemme lauantaina Tukholmaan. Jos kivasti kävisi, niin voisimme tehdä lyhyen pyörähdyksen Tampereelle moikkaamaan Annen poikaystävää ja siinä sivussa pienen välietapin Hakametsään.. Kattellaan!
***
Huomenna pitäisi kuitenkin palailla takaisin kouluarkeen ja avata sosiologian kirja. Kyseisen aineen mid-term exam on tiistaina. Olen siis melkolailla ajoissa tämänkin jutun kanssa. Sen jälkeen sitten pitäisikin viimeistellä mun PR-kampanjasuunnitelma. Luovuus on vaan aikalailla nollassa atm.
Ensi viikkoon mahtuu toki paljon muutakin kuin koulua! Keskiviikkona edessä on toiseen kertaan International Dinner, jonne jokainen maa tekee kansallisruokaansa toisille maistettaviksi. Itse raahasin Suomesta karjalanpiirakoita, maksalaatikkoa sekä puolukkahilloa! Salmarit ja pastillishotit on jo aikaisemmin maisteltu, joten niitä on ihan turha enää esitellä.. Tilaisuudessa on tarjolla siis myös maistiaisia saksalaisesta, ranskalaisestä sekä meksikolaisesta keittiöstä, nam!
Viikkoon mahtuu myös muutamat tuparit ja sitten muutamat muuten vaan bailut. Saa nähdä miten paljon jaksaa. Olo on vieläkin hieman vetämätön, kurkku on kipeänä ja puhuessa ääni rasittuu todella paljon. Illoin ja aamuin ääni on niin käheä, että voisin vaikka perustaa oman kuumalinjan.
***
Mulla tulee aina tämmösiä kilometrin mittaisia postauksia. Ihme tarinaripuli iskee heti kun alkaa kirjoittaa. Säästin kuitenkin lopuksi kaikista parhaimmat uutiset.
Matkustin tänään siis laivalla kansipaikalla Tallinnaan. Laivan käytävän istumapaikoilla istuu aina paljon ihmisiä, jotka tahtovat vain matkustaa lammikon yli käyttämättä laivan baari- tai karaokepalveluita. Satuin istuutumaan kahden virolaisen keski-ikäisen naisen väliin. Noin 30 minuutin matkustamisen jälkeen toinen naisista kysyi minulta viroksi josko voisin katsoa hänen laukkujaan kun hän käy tax-freessa. Ymmärsin homman yskän ja totesin homman olevan OK. Hänen palattuaan toisella puolella istuva rouva pyysi myöskin minua (viroksi toki, huom!) varaamaan hänelle paikkaa. Myöhemmin molemmat tarjosivat minulle vielä namuja palkkioksi ja olivat todella ystävällisiä. Kuka sanoo, että virolaiset ovat tylyjä ja kylmiä?
Nyt seuraa kuitenkin illan hienoin hetki. Seisoin Katajanokan terminaalissa odottamassa laivaan pääsyä, kun minulle tuli puhumaan suomalainen nainen. Hän kertoi matkustavansa useasti Helsinki-Tallinna väliä ja oli törmännyt minun blogiini! Hän oli etsinyt googlesta Villa Ottilian pitäjän blogia ja saanut tuloksena minun blogini osoitteen.
Taidan siis olla julkkis.
Mikä kestää ovelta ovelle 5 tuntia ja 15 minuuttia?
Vastaus:
Matka Pajamäestä Tallinnaan (Viking Linella)!
Olen siis taas palannut Viron ihmemaahan viikonloppuloman jälkeen. Lähdin Suomeen päättämään jääkiekkokautta, mutta eihän tuo päättynytkään. En olisi uskonut, että Jokereiden otteluissa tällä kaudella enää jännittäisi juurikaan. Väärässä olin, sillä lauantaisen ottelun viimeiset 10 minuuttia olivat todella jännittävät ja saivat allekirjoittaneenkin syömään kynsiä. Vaikka kyseessä olikin vain säälipleijareihin pääsy, en voinut välttyä pieniltä 2002-flashbackeiltä..
Pelit siis jatkuu vielä ainakin kahden ottelun verran. Ottelut pelataan tiistaina, torstaina sekä mahdollisesti vielä perjantaina. Olen itse tulossa perjantaina (TAAS) Suomeen, koska lähdemme lauantaina Tukholmaan. Jos kivasti kävisi, niin voisimme tehdä lyhyen pyörähdyksen Tampereelle moikkaamaan Annen poikaystävää ja siinä sivussa pienen välietapin Hakametsään.. Kattellaan!
***
Huomenna pitäisi kuitenkin palailla takaisin kouluarkeen ja avata sosiologian kirja. Kyseisen aineen mid-term exam on tiistaina. Olen siis melkolailla ajoissa tämänkin jutun kanssa. Sen jälkeen sitten pitäisikin viimeistellä mun PR-kampanjasuunnitelma. Luovuus on vaan aikalailla nollassa atm.
Ensi viikkoon mahtuu toki paljon muutakin kuin koulua! Keskiviikkona edessä on toiseen kertaan International Dinner, jonne jokainen maa tekee kansallisruokaansa toisille maistettaviksi. Itse raahasin Suomesta karjalanpiirakoita, maksalaatikkoa sekä puolukkahilloa! Salmarit ja pastillishotit on jo aikaisemmin maisteltu, joten niitä on ihan turha enää esitellä.. Tilaisuudessa on tarjolla siis myös maistiaisia saksalaisesta, ranskalaisestä sekä meksikolaisesta keittiöstä, nam!
Viikkoon mahtuu myös muutamat tuparit ja sitten muutamat muuten vaan bailut. Saa nähdä miten paljon jaksaa. Olo on vieläkin hieman vetämätön, kurkku on kipeänä ja puhuessa ääni rasittuu todella paljon. Illoin ja aamuin ääni on niin käheä, että voisin vaikka perustaa oman kuumalinjan.
***
Mulla tulee aina tämmösiä kilometrin mittaisia postauksia. Ihme tarinaripuli iskee heti kun alkaa kirjoittaa. Säästin kuitenkin lopuksi kaikista parhaimmat uutiset.
Matkustin tänään siis laivalla kansipaikalla Tallinnaan. Laivan käytävän istumapaikoilla istuu aina paljon ihmisiä, jotka tahtovat vain matkustaa lammikon yli käyttämättä laivan baari- tai karaokepalveluita. Satuin istuutumaan kahden virolaisen keski-ikäisen naisen väliin. Noin 30 minuutin matkustamisen jälkeen toinen naisista kysyi minulta viroksi josko voisin katsoa hänen laukkujaan kun hän käy tax-freessa. Ymmärsin homman yskän ja totesin homman olevan OK. Hänen palattuaan toisella puolella istuva rouva pyysi myöskin minua (viroksi toki, huom!) varaamaan hänelle paikkaa. Myöhemmin molemmat tarjosivat minulle vielä namuja palkkioksi ja olivat todella ystävällisiä. Kuka sanoo, että virolaiset ovat tylyjä ja kylmiä?
Nyt seuraa kuitenkin illan hienoin hetki. Seisoin Katajanokan terminaalissa odottamassa laivaan pääsyä, kun minulle tuli puhumaan suomalainen nainen. Hän kertoi matkustavansa useasti Helsinki-Tallinna väliä ja oli törmännyt minun blogiini! Hän oli etsinyt googlesta Villa Ottilian pitäjän blogia ja saanut tuloksena minun blogini osoitteen.
Taidan siis olla julkkis.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Flunssaa, työharjoittelua, yksi matka Suomeen ja KESÄ
Jopas on ollut tapahtumarikas perjantaiaamu.
Eilen iltasella riehumaan ruvennut kevätflunssa ei halunnut kadota yön aikana vaan on edelleen nenäni tukkeena. Tämä on kuitenkin hieno merkki siitä, että kesä todella on tulossa. Kevätflunssa on joka vuotinen merkkipaalu, samaa kategoriaa kuin muuttolinnut tai lumen alta paljastuvat pahat hajut.
Nyt kaikki sormet ristiin että kesästä tulee oikein lämmin, varsinainen intiaanikesä. Olen suunnitellut paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä kesälle ja sade ja kylmyys vain pilaisi kaiken. Odotan tulevaa kesää erityisen paljon myös siksi että Tea muuttaa Lontoosta takaisin Suomeen!
1) Tulen Tallinnasta takaisin Suomeen 17. kesäkuuta, jonka jälkeen edessä on suora lähtö Seinäjoelle ja Provinssirockiin!
2) Juhannus! Jos jollain on tarjottavana mökki, jonne mahtuu noin 10-15 henkeä niin viestiä tänne päin!
3) Ruisrock. Tänä vuonna Ruisrockin syrjäytti Provinssi, mutta kyllä Turkuun on kerran kesässä lähdettävä, joten Ruissin lauantailippu taskuun ja ei kun menoksi.
4) Matka kohteeseen X. Johonkin on kerran kesässä lähdettävä, oli se sitten Rovaniemi tai Rooma. Väijyn päivittäin Ryanairin sekä Easyjetin sivuja mahdollisten tarjouksien toivossa. Viime vuonna matkustettiin esimerkiksi Lontoosta Dubliniin ja takaisin 2 euron lennoilla. Tämän kesän matka suuntautuu todennäköisesti Saksaan, Ranskaan, Itävaltaan tai Italiaan, koska näistä paikoista löytyy ilmaisia majapaikkoja muiden ERASMUS-opiskelijoiden luota!
5) Lontoo. Tämä kohta nyt ei ihan varma vielä ole, mutta ennen elokuun puoliväliä alkavaa työharjoittelua pitäisi uusia vaatevarasto ja ostaa asiallisia toimistovaatteita. Suomesta ei toki löydy mitään kivaa, joten on ihan pakko suunnata Lontooseen. Tämän kohdan saatan tosin sisällyttää kohtaan 4, koska lentäminen esimerkiksi Lontoon kautta Italiaan tulee paljon halvemmaksi kuin suorat lennot täältä. Kattellaan.
Kaiken tämän lisäksi pitää toki käydä Lohjalla, Suomenlinnassa, Kaivarissa, minigolfaamassa, Mintun kanssa pitkällä lounaalla sekä viettää yö Hesperian puistossa.
***
Sitten ihan muihin asioihin. Varmistin tänään työharjoittelupaikan itselleni!
Aloitan 16. elokuuta Valtioneuvoston kanslian viestintäyksikössä. Harjoittelujakso kestää joulukuun loppuun ja sisältää kaikkea perustoimistoduunia sekä mediaseurantaa.
Mietin pitkään onko näin virallinen toimistoduuni ihan mun juttu, mutta päädyin lopputulemaan, että kaikkea tulee kokeilla. Saattaahan se olla, että ministeriöjäykkyys on vaan harhaluulo, ehkä? Ja jos ei ole ihan oma paikka niin tietääpähän valmistumisen jälkeen hakeutua erilaisiin tehtäviin. Kokeilemisesta ja oppimisestahan työharjoittelujaksossa on kyse.
Tämän takia on siis pakko vaihtaa farkut suoriin housuihin ja lähteä metsästämään kauluspaitoja. En osaa kuvitella itseäni jakkupuvussa istumaan toimistoon, mutta nyt on kesä aikaa totutella tähän ajatukseen.
***
Vielä kolmas asia. Lähden tänään Suomeen! Hieman yllärinä tullut viikonloppumatka johtuu ihan vain ja ainoastaan Jokereiden peleistä. Mokomat menevät ja tippuvat sarjasta pois tässä vaiheessa vuotta. En toki voi jättää kauden viimeistä peliä (ja kauden päätösbileitä..) väliin, joten oli pakko bookata nopsasti botskit Helsinkiin.
Nyt siis nokka kohti koulua muutamaksi tunniksi ja sitten suunta vaihtuukin kohti Suomea!
Eilen iltasella riehumaan ruvennut kevätflunssa ei halunnut kadota yön aikana vaan on edelleen nenäni tukkeena. Tämä on kuitenkin hieno merkki siitä, että kesä todella on tulossa. Kevätflunssa on joka vuotinen merkkipaalu, samaa kategoriaa kuin muuttolinnut tai lumen alta paljastuvat pahat hajut.
Nyt kaikki sormet ristiin että kesästä tulee oikein lämmin, varsinainen intiaanikesä. Olen suunnitellut paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä kesälle ja sade ja kylmyys vain pilaisi kaiken. Odotan tulevaa kesää erityisen paljon myös siksi että Tea muuttaa Lontoosta takaisin Suomeen!
1) Tulen Tallinnasta takaisin Suomeen 17. kesäkuuta, jonka jälkeen edessä on suora lähtö Seinäjoelle ja Provinssirockiin!
2) Juhannus! Jos jollain on tarjottavana mökki, jonne mahtuu noin 10-15 henkeä niin viestiä tänne päin!
3) Ruisrock. Tänä vuonna Ruisrockin syrjäytti Provinssi, mutta kyllä Turkuun on kerran kesässä lähdettävä, joten Ruissin lauantailippu taskuun ja ei kun menoksi.
4) Matka kohteeseen X. Johonkin on kerran kesässä lähdettävä, oli se sitten Rovaniemi tai Rooma. Väijyn päivittäin Ryanairin sekä Easyjetin sivuja mahdollisten tarjouksien toivossa. Viime vuonna matkustettiin esimerkiksi Lontoosta Dubliniin ja takaisin 2 euron lennoilla. Tämän kesän matka suuntautuu todennäköisesti Saksaan, Ranskaan, Itävaltaan tai Italiaan, koska näistä paikoista löytyy ilmaisia majapaikkoja muiden ERASMUS-opiskelijoiden luota!
5) Lontoo. Tämä kohta nyt ei ihan varma vielä ole, mutta ennen elokuun puoliväliä alkavaa työharjoittelua pitäisi uusia vaatevarasto ja ostaa asiallisia toimistovaatteita. Suomesta ei toki löydy mitään kivaa, joten on ihan pakko suunnata Lontooseen. Tämän kohdan saatan tosin sisällyttää kohtaan 4, koska lentäminen esimerkiksi Lontoon kautta Italiaan tulee paljon halvemmaksi kuin suorat lennot täältä. Kattellaan.
Kaiken tämän lisäksi pitää toki käydä Lohjalla, Suomenlinnassa, Kaivarissa, minigolfaamassa, Mintun kanssa pitkällä lounaalla sekä viettää yö Hesperian puistossa.
***
Sitten ihan muihin asioihin. Varmistin tänään työharjoittelupaikan itselleni!
Aloitan 16. elokuuta Valtioneuvoston kanslian viestintäyksikössä. Harjoittelujakso kestää joulukuun loppuun ja sisältää kaikkea perustoimistoduunia sekä mediaseurantaa.
Mietin pitkään onko näin virallinen toimistoduuni ihan mun juttu, mutta päädyin lopputulemaan, että kaikkea tulee kokeilla. Saattaahan se olla, että ministeriöjäykkyys on vaan harhaluulo, ehkä? Ja jos ei ole ihan oma paikka niin tietääpähän valmistumisen jälkeen hakeutua erilaisiin tehtäviin. Kokeilemisesta ja oppimisestahan työharjoittelujaksossa on kyse.
Tämän takia on siis pakko vaihtaa farkut suoriin housuihin ja lähteä metsästämään kauluspaitoja. En osaa kuvitella itseäni jakkupuvussa istumaan toimistoon, mutta nyt on kesä aikaa totutella tähän ajatukseen.
***
Vielä kolmas asia. Lähden tänään Suomeen! Hieman yllärinä tullut viikonloppumatka johtuu ihan vain ja ainoastaan Jokereiden peleistä. Mokomat menevät ja tippuvat sarjasta pois tässä vaiheessa vuotta. En toki voi jättää kauden viimeistä peliä (ja kauden päätösbileitä..) väliin, joten oli pakko bookata nopsasti botskit Helsinkiin.
Nyt siis nokka kohti koulua muutamaksi tunniksi ja sitten suunta vaihtuukin kohti Suomea!
torstai 18. maaliskuuta 2010
Venäjän valloitus!
Woo!
Jee! Varasin juuri matkan Venäjälle!
Paikallinen vaihtarijärjestö ESN Tallinn järjestää kuusipäiväisen matkan Moskovaan ja Pietariin. Toki haluan vierailla Velivenäläisen hoodeilla ja nyt kerrankin tarjoutui mahtava tilaisuus järjestetyllä matkalla hyvässä seurassa. Meillä on myös paikallinen opas sekä kiertomatkapalveluita, joten ehkä minulta ei ryöstetä munuaista. Yksin en uskaltaisin Moskovaan asti lähteä.
Matkaohjelma sisältää paljon erilaisia vierailuja sekä majoituksen kolmen tähden hotellissa. Matkat Helsingistä Moskovaan sekä Moskovasta Pietariin tapahtuvat junalla. Paluumatkan, Pietari-Helsinki, matkustamme laivalla.
Matka oli melko kallis ainakin näin opiskelijabudjetilla, eli matka-avustuksia otetaan vastaan!
Lopuksi vielä kuvia kaikesta mitä on pakko nähdä:
1. Punainen tori ja Pyhän Vasilin katedraali
2. Kremlin muuri
3. Bolšoi-teatteri
4. Talvipalatsi
5. Pietarhovi
6. Kristuksen ylösnousemisen katedraali
Siinä muutamia! Varsinkin noi värikkäät sipulikirkot saa ihan sukat pyörimään jaloissa. Matkan ajankohta on siis 20.-26.4, joten vielä on noin kuukausi aikaa tutustua paikkoihin etukäteen ja päättää mielenkiintoisimmat!
Jee! Varasin juuri matkan Venäjälle!
Paikallinen vaihtarijärjestö ESN Tallinn järjestää kuusipäiväisen matkan Moskovaan ja Pietariin. Toki haluan vierailla Velivenäläisen hoodeilla ja nyt kerrankin tarjoutui mahtava tilaisuus järjestetyllä matkalla hyvässä seurassa. Meillä on myös paikallinen opas sekä kiertomatkapalveluita, joten ehkä minulta ei ryöstetä munuaista. Yksin en uskaltaisin Moskovaan asti lähteä.
Matkaohjelma sisältää paljon erilaisia vierailuja sekä majoituksen kolmen tähden hotellissa. Matkat Helsingistä Moskovaan sekä Moskovasta Pietariin tapahtuvat junalla. Paluumatkan, Pietari-Helsinki, matkustamme laivalla.
Matka oli melko kallis ainakin näin opiskelijabudjetilla, eli matka-avustuksia otetaan vastaan!
Lopuksi vielä kuvia kaikesta mitä on pakko nähdä:
1. Punainen tori ja Pyhän Vasilin katedraali
2. Kremlin muuri
3. Bolšoi-teatteri
4. Talvipalatsi
5. Pietarhovi
6. Kristuksen ylösnousemisen katedraali
Siinä muutamia! Varsinkin noi värikkäät sipulikirkot saa ihan sukat pyörimään jaloissa. Matkan ajankohta on siis 20.-26.4, joten vielä on noin kuukausi aikaa tutustua paikkoihin etukäteen ja päättää mielenkiintoisimmat!
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
St.Patrick's day
Eilen oli St.Patrick's day, eli suomeksi Pyhän Patrikin päivä.
Kyseessähän on Irlannin kansallispäivä jota vietetään muissa maissa juomalla kaljaa, paraateilla sekä pukeutumalla vihreään. Tärkeää päivän pukeutumisessa on myös kolmiapila, jonka avulla historian mukaan P.P (Pyhä Patrick) opetti irkuille kristinuskon kolminaisuusoppia.
Tallinnassa irlantilaisten juhlaa kokoonnuttiin viettämään Molly Malones-pubiin. Teemanahan on yleisesti pukeutua vihreään väriin sekä apilanlehtiin. Koska vihreä väri ei oikein itselleni passaa, päätin hilpaista kauppaan ja ostin vihreää kynsilakkaa. Problem solved.
Illan aikana meitä viihdytti livebändi, joka soitti perinteistä irlantilaista musiikkia villiinnyttäen yleisön välillä melko riehakkaaseen riverdance-tyyliseen hyppelyyn. Paikalla oli myös yllätysesiintyjänä Violina, joka on kolmen nuoren virolaisnaisen viulutrio, joka soittaa covereita tunnetuista hiteistä - viuluilla tietysti. Kyseinen bändi on tällä hetkellä kiertueella Suomessa ja viime kuussa esiintynyt mm. Lohjalla!
Kyseessähän on Irlannin kansallispäivä jota vietetään muissa maissa juomalla kaljaa, paraateilla sekä pukeutumalla vihreään. Tärkeää päivän pukeutumisessa on myös kolmiapila, jonka avulla historian mukaan P.P (Pyhä Patrick) opetti irkuille kristinuskon kolminaisuusoppia.
Tallinnassa irlantilaisten juhlaa kokoonnuttiin viettämään Molly Malones-pubiin. Teemanahan on yleisesti pukeutua vihreään väriin sekä apilanlehtiin. Koska vihreä väri ei oikein itselleni passaa, päätin hilpaista kauppaan ja ostin vihreää kynsilakkaa. Problem solved.
Illan aikana meitä viihdytti livebändi, joka soitti perinteistä irlantilaista musiikkia villiinnyttäen yleisön välillä melko riehakkaaseen riverdance-tyyliseen hyppelyyn. Paikalla oli myös yllätysesiintyjänä Violina, joka on kolmen nuoren virolaisnaisen viulutrio, joka soittaa covereita tunnetuista hiteistä - viuluilla tietysti. Kyseinen bändi on tällä hetkellä kiertueella Suomessa ja viime kuussa esiintynyt mm. Lohjalla!
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Infopläjäys!
Muistinpas juuri, että tämä mun blogi on linkitettynä myös meidän oman ainejärjestön (http://www.hsoyry.fi/) sivuille. Tarkoituksena olisi antaa tietoja kansainvälisyydestä ja vaihtomahdollisuuksista.
Viime aikoina ollaan hieman lipsuttu aiheesta ja käsitelty mm. mun olemattomia siivoustaitoja ja hetkellisiä siivousvalaistumisia. Vaikka aihe kuinka kiinnostava olisikin, niin nyt voisinkin tehdä välimatkapostauksen - miksi kannattaa lähteä vaihtoon?
1) Milloin lähteä?
Vaihto-opiskeluunhan lähdetään normaalisti 1,5 - 2 vuoden opiskeluiden jälkeen. Siihen mennessä on suoritettu jo paljon pakollisia kursseja ja ennen pääainevalintaa onkin hyvä tuulettaa aivojaan maailmalla. Lähtöaika on suositus ja myös opiskeluiden myöhemmässä vaiheessa on mahdollista lähteä vaihtoon. Kannattaa kuitenkin pitää huoli, että saa suoritetuksi kaikki pakolliset kurssit vielä silloin kun niitä on tarjolla. Muuten ei ole kauhean kivaa.
2) Miksi lähteä?
Ulkomaille, lähelle tai kauas, kannattaa lähteä monestakin syystä. Yksi tärkeä tekijä on kansainvälistyminen ja vaihdosta saadut tiedot, taidot ja kokemukset. Työnantajat arvostavat kansainvälisyyttä nykypäivänä aina vain enemmän ja enemmän. Reissussa karttuvat kielitaito, sosiaaliset taidot sekä opit varmasti myös paljon uutta itsestäsi. Kohdekoulustasi saattaa löytyä kursseja, joita ei ole mahdollista suorittaa omassa kotikoulussasi. Suosittelen ottamaan myös muutaman jokerikurssin ihan vaan omaksi iloksi. Kivaa vaihtelua normaalille businesspuurtamiselle ovat mm. käyttäytymistieteiden kurssit.
Ulkomaille lähdetään opiskelemaan. Lähes yhtä tärkeää on kuitenkin myös kaikenlainen oheisohjelma. Vierailut, matkat ja bileet ovat ainakin tähän mennessä täyttäneet kalenterin melko hyvällä prosentilla. Näissä tapahtumissa kuitenkin solmitaan kaverisuhteita ja verkostoja uusiin kulttuureihin ja sanoisin, että näissä piilee juuri se ERASMUS-taika. Kotona ehtii kykkiä muulloinkin, vaihtaribileitä kestää vain puoli vuotta.
3) Minne lähteä ja millä rahalla?
Vaihtokohteen valinta saattaa olla hyvin vaikea prosessi. Kannattaa miettiä omia kielivahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita. Kohteen valinnassa ei kuitenkaan kannata pohtia ja puntaroida liian kauaa. Ei ole väliä lähdetkö Tallinnaan vai Pekingiin, koska seurasi tulee kuitenkin koostumaan eri maalaisista ihmisistä. Tietysti Peking saattaa olla hieman eksoottisempi muulta kulttuuriltaan kuin Tallinna.. Pointtini kuitenkin on, että vaikka kohteesi olisikin vain 84 kilometrin päässä kodistasi, seura on kuitenkin kansainvälistä.
Opiskelijat ovat tunnetusti köyhiä ja vaihdon rahoittaminen mietityttää jokaista lähtijää. Erasmus-apurahan (+- 1000 euroa/6kk) lisäksi vaihdon aikana saa normaalia, vai onkohan se jonkun muutaman euron korotettua, suomalaista opintotukea. Tässäkin suhteessa suosittelen lämpimästi Viroa. Hintataso täällä on huomattavasti halvempi kuin Suomessa ja opintotuella pärjää vallan mainiosti eikä tarvitse laskea ihan jokaista penniä.
4) Apua, en pärjää englannilla!
Pärjäätpäs. Voin vakuuttaa, että kaikki meidän koulutusohjelmasta vaihtoon lähtevät varmasti pärjäävät kielellisesti. Viettämäni kolmen kuukauden aikana olen huomannut, että suomalaisilla on melko vääristynyt kuva omasta osaamisestaan. Vaihdon aikana kuulee monenlaista englantia, mutta kaikille yhteinen asia on aktiivisen kielitaidon parantuminen.
Tiivistetysti: vaihto-opiskelu kannattaa!
Jos vaihtoa suunnittelevilla Asseilla tai muilla on kysymyksiä niin laittakaa tulemaan mullepäin osoitteeseen: tiinahutri [ät] hotmail.com. Vastailen niin paljon kuin kykenen.
Viime aikoina ollaan hieman lipsuttu aiheesta ja käsitelty mm. mun olemattomia siivoustaitoja ja hetkellisiä siivousvalaistumisia. Vaikka aihe kuinka kiinnostava olisikin, niin nyt voisinkin tehdä välimatkapostauksen - miksi kannattaa lähteä vaihtoon?
1) Milloin lähteä?
Vaihto-opiskeluunhan lähdetään normaalisti 1,5 - 2 vuoden opiskeluiden jälkeen. Siihen mennessä on suoritettu jo paljon pakollisia kursseja ja ennen pääainevalintaa onkin hyvä tuulettaa aivojaan maailmalla. Lähtöaika on suositus ja myös opiskeluiden myöhemmässä vaiheessa on mahdollista lähteä vaihtoon. Kannattaa kuitenkin pitää huoli, että saa suoritetuksi kaikki pakolliset kurssit vielä silloin kun niitä on tarjolla. Muuten ei ole kauhean kivaa.
2) Miksi lähteä?
Ulkomaille, lähelle tai kauas, kannattaa lähteä monestakin syystä. Yksi tärkeä tekijä on kansainvälistyminen ja vaihdosta saadut tiedot, taidot ja kokemukset. Työnantajat arvostavat kansainvälisyyttä nykypäivänä aina vain enemmän ja enemmän. Reissussa karttuvat kielitaito, sosiaaliset taidot sekä opit varmasti myös paljon uutta itsestäsi. Kohdekoulustasi saattaa löytyä kursseja, joita ei ole mahdollista suorittaa omassa kotikoulussasi. Suosittelen ottamaan myös muutaman jokerikurssin ihan vaan omaksi iloksi. Kivaa vaihtelua normaalille businesspuurtamiselle ovat mm. käyttäytymistieteiden kurssit.
Ulkomaille lähdetään opiskelemaan. Lähes yhtä tärkeää on kuitenkin myös kaikenlainen oheisohjelma. Vierailut, matkat ja bileet ovat ainakin tähän mennessä täyttäneet kalenterin melko hyvällä prosentilla. Näissä tapahtumissa kuitenkin solmitaan kaverisuhteita ja verkostoja uusiin kulttuureihin ja sanoisin, että näissä piilee juuri se ERASMUS-taika. Kotona ehtii kykkiä muulloinkin, vaihtaribileitä kestää vain puoli vuotta.
3) Minne lähteä ja millä rahalla?
Vaihtokohteen valinta saattaa olla hyvin vaikea prosessi. Kannattaa miettiä omia kielivahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita. Kohteen valinnassa ei kuitenkaan kannata pohtia ja puntaroida liian kauaa. Ei ole väliä lähdetkö Tallinnaan vai Pekingiin, koska seurasi tulee kuitenkin koostumaan eri maalaisista ihmisistä. Tietysti Peking saattaa olla hieman eksoottisempi muulta kulttuuriltaan kuin Tallinna.. Pointtini kuitenkin on, että vaikka kohteesi olisikin vain 84 kilometrin päässä kodistasi, seura on kuitenkin kansainvälistä.
Opiskelijat ovat tunnetusti köyhiä ja vaihdon rahoittaminen mietityttää jokaista lähtijää. Erasmus-apurahan (+- 1000 euroa/6kk) lisäksi vaihdon aikana saa normaalia, vai onkohan se jonkun muutaman euron korotettua, suomalaista opintotukea. Tässäkin suhteessa suosittelen lämpimästi Viroa. Hintataso täällä on huomattavasti halvempi kuin Suomessa ja opintotuella pärjää vallan mainiosti eikä tarvitse laskea ihan jokaista penniä.
4) Apua, en pärjää englannilla!
Pärjäätpäs. Voin vakuuttaa, että kaikki meidän koulutusohjelmasta vaihtoon lähtevät varmasti pärjäävät kielellisesti. Viettämäni kolmen kuukauden aikana olen huomannut, että suomalaisilla on melko vääristynyt kuva omasta osaamisestaan. Vaihdon aikana kuulee monenlaista englantia, mutta kaikille yhteinen asia on aktiivisen kielitaidon parantuminen.
Tiivistetysti: vaihto-opiskelu kannattaa!
Jos vaihtoa suunnittelevilla Asseilla tai muilla on kysymyksiä niin laittakaa tulemaan mullepäin osoitteeseen: tiinahutri [ät] hotmail.com. Vastailen niin paljon kuin kykenen.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Vakava käyttäytymishäiriö
Olen tänään todennut itsessäni vakavan käyttäytymishäiriön.
Tulin tänään kotiin koulupäivän jälkeen. Ulkona paistoi aurinko ja tiiättehän kun aurinko paistaa sisään se paljastaa kaiken likaisen. Petasin sänkyäni ja heittelin vaatteita pois sängyltä kirkkaassa auringonpaisteessa ja teidän olisi pitänyt nähdä se pölymäärä mikä niistä irtosi. Tai semmosta pientä, leijuvaa hönttöä.
Meni sitten hermot ja laitoin kaikki vaatteet kaappiin ja kaivoin IMURIN. Ajattelin ensin vaan imuroida oman huoneen lattian, jotta pääsisin eroon tuosta leijuvasta pölypilvestä. Imuria hakiessa kuitenkin huomasin, että eteiseen on taas kantautunut liejua sulavan lumen mukana ja koko lattia oli ihan likainen.
Sitten alkoikin kauheat käyttäytymisvirheet. Otin molemmat matot eteisestä sekä keittiöstä ja vein ne parvekkeelle! Ei tosin kauhean kiva ollut niille jotka sattuivat kävelemään tossa kadulla kun sataa suoranaista soraa niskaan.. hups. Seuraavaksi imuroin eteisen ja vielä PESIN sen lattian.
Huomasin myös, että imurin imuteho on melko minimaalinen ja haju melko kauhea. Samalla hetkellä kaksi aivosoluani löysivät toisensa ja tajusin vaihtaa pölypussin. Ensikertalaisena se tosin tuotti hieman tuskaa, koska kulutin 10 minuuttia etsiessä kyseistä osaa. Ei taida olla pölynimurin anatomia kauhean hyvin hallussa.
Lopputulemana siivosin 2/3 osaa meidän koko asunnosta ja vielä innostuin siistimään hyllyjä ja pesemään vaatteita.
Olen huolestunut.
Tulin tänään kotiin koulupäivän jälkeen. Ulkona paistoi aurinko ja tiiättehän kun aurinko paistaa sisään se paljastaa kaiken likaisen. Petasin sänkyäni ja heittelin vaatteita pois sängyltä kirkkaassa auringonpaisteessa ja teidän olisi pitänyt nähdä se pölymäärä mikä niistä irtosi. Tai semmosta pientä, leijuvaa hönttöä.
Meni sitten hermot ja laitoin kaikki vaatteet kaappiin ja kaivoin IMURIN. Ajattelin ensin vaan imuroida oman huoneen lattian, jotta pääsisin eroon tuosta leijuvasta pölypilvestä. Imuria hakiessa kuitenkin huomasin, että eteiseen on taas kantautunut liejua sulavan lumen mukana ja koko lattia oli ihan likainen.
Sitten alkoikin kauheat käyttäytymisvirheet. Otin molemmat matot eteisestä sekä keittiöstä ja vein ne parvekkeelle! Ei tosin kauhean kiva ollut niille jotka sattuivat kävelemään tossa kadulla kun sataa suoranaista soraa niskaan.. hups. Seuraavaksi imuroin eteisen ja vielä PESIN sen lattian.
Huomasin myös, että imurin imuteho on melko minimaalinen ja haju melko kauhea. Samalla hetkellä kaksi aivosoluani löysivät toisensa ja tajusin vaihtaa pölypussin. Ensikertalaisena se tosin tuotti hieman tuskaa, koska kulutin 10 minuuttia etsiessä kyseistä osaa. Ei taida olla pölynimurin anatomia kauhean hyvin hallussa.
Lopputulemana siivosin 2/3 osaa meidän koko asunnosta ja vielä innostuin siistimään hyllyjä ja pesemään vaatteita.
Olen huolestunut.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Lumi sulaa ja kevät tulloo!
Tänään on ollut todella kaunis päivä. Aamulla herätessä ulkona sateli vielä lunta, mutta keskipäivällä aurinko puski keskelle sinistä taivasta ja porottelikin sieltä koko loppuillan. Aurinko myös paistaa suoraan mun huoneeseen, joten kotiin tullessa odotteli saunamainen huone sekä tulikuuma nahkasohva, nam. Kotiin kävellessä myös oikein kuuli lumen sulavan. Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli!
Tänään edessä oli myös hermojaraastanut sosiologian ryhmäesitelmä. Powerpoint-esitys viimeisteltiin aamulla noin viisi minuuttia ennen tunnin alkamista. Emme olleet edes kuulleet toistemme osia, joten hieman yllätyksiäkin mahtui mukaan. Meillä oli aikaa esitelmälle 45 minuuttia. Olin viimeisenä vuorossa ja lopulta mulle jäi vaan 7 minuuttia aikaa puhua. Noh, siinä sitten hieman tiivistelin ja jätin muutamia tarinoita kertomatta ja selvittiin valmiiksi asti ajassa. Itse esitelmöinti meni ihan kivasti ja aihekkin oli kiinnostava.
Lopputunnista katsottiin vielä "vierailijaluento" netistä ja luennoitsijana oli vanha ystäväni Philip Zimbardo! Lukion psykologian tunneilta hieman liiankin tuttu idoli puhui niin nopeasti englantia että en ole koskaan ennen kuullutkaan. Philippi myös hengästyi itse melkolailla tuon esitelmänsä aikana. On se hassu veikko.
Iltapäivän kokkailimme pannukakkuja (nam) ja sen jälkeen istuimmekin seuraavat 3,5 tuntia tiivisti tietokoneisiin nauliintuneina. Jossain vaiheessa alkoi peppu puutua ja päätettiin lähteä hieman reippailemaan. Koska vessapaperi (huom, vaaleanpunainen) oli uhkaavasti loppumassa, päätimme kävellä Säästömarket-nimiseen puljuun jonka kerran huomasin bussimatkalla. Se on meiltä linja-autoasemalle päin eli vielä poispäin keskustasta. Kyseinen kauppa oli melko Lidl:mäinen, mutta melko halvahko. Meidän piti ostaa vessapaperia, mutta mukaan tarttui hieman kaikenlaista.. muroja, purkkaa, pelmenejä ja muuta randomia. Kassaneitikin puhui kivasti vain venäjää. Tai sitten mä vaan näytän niin venäläiseltä mun karvahupun kanssa.
Nyt pitäisi keksiä jotain ohjelmaa loppuillaksi. Anne on liimautunut huoneeseensa, koska sen pitää kirjoittaa joku seminaari kotikoululle Saksaan ja deadline on kuulemma jo pelottavan lähellä. Kauheen tylsiä tämmöset illat kun ei ole edes mitään bailuja tiedossa. Nyt oon katsonut jakson Gossip Girliä ja yhden 80 minuuttisen American Idolia. Kai se on vielä yksi jakso Idoli lauluja tsekkailtava. Tai sitten vois siirtyä kotimaisen X-Factoryn pariin..hmm. Pitäisköhän keksiä jotain elämää?
Tää jaksaa edelleen naurattaa:
Tänään edessä oli myös hermojaraastanut sosiologian ryhmäesitelmä. Powerpoint-esitys viimeisteltiin aamulla noin viisi minuuttia ennen tunnin alkamista. Emme olleet edes kuulleet toistemme osia, joten hieman yllätyksiäkin mahtui mukaan. Meillä oli aikaa esitelmälle 45 minuuttia. Olin viimeisenä vuorossa ja lopulta mulle jäi vaan 7 minuuttia aikaa puhua. Noh, siinä sitten hieman tiivistelin ja jätin muutamia tarinoita kertomatta ja selvittiin valmiiksi asti ajassa. Itse esitelmöinti meni ihan kivasti ja aihekkin oli kiinnostava.
Lopputunnista katsottiin vielä "vierailijaluento" netistä ja luennoitsijana oli vanha ystäväni Philip Zimbardo! Lukion psykologian tunneilta hieman liiankin tuttu idoli puhui niin nopeasti englantia että en ole koskaan ennen kuullutkaan. Philippi myös hengästyi itse melkolailla tuon esitelmänsä aikana. On se hassu veikko.
Iltapäivän kokkailimme pannukakkuja (nam) ja sen jälkeen istuimmekin seuraavat 3,5 tuntia tiivisti tietokoneisiin nauliintuneina. Jossain vaiheessa alkoi peppu puutua ja päätettiin lähteä hieman reippailemaan. Koska vessapaperi (huom, vaaleanpunainen) oli uhkaavasti loppumassa, päätimme kävellä Säästömarket-nimiseen puljuun jonka kerran huomasin bussimatkalla. Se on meiltä linja-autoasemalle päin eli vielä poispäin keskustasta. Kyseinen kauppa oli melko Lidl:mäinen, mutta melko halvahko. Meidän piti ostaa vessapaperia, mutta mukaan tarttui hieman kaikenlaista.. muroja, purkkaa, pelmenejä ja muuta randomia. Kassaneitikin puhui kivasti vain venäjää. Tai sitten mä vaan näytän niin venäläiseltä mun karvahupun kanssa.
Nyt pitäisi keksiä jotain ohjelmaa loppuillaksi. Anne on liimautunut huoneeseensa, koska sen pitää kirjoittaa joku seminaari kotikoululle Saksaan ja deadline on kuulemma jo pelottavan lähellä. Kauheen tylsiä tämmöset illat kun ei ole edes mitään bailuja tiedossa. Nyt oon katsonut jakson Gossip Girliä ja yhden 80 minuuttisen American Idolia. Kai se on vielä yksi jakso Idoli lauluja tsekkailtava. Tai sitten vois siirtyä kotimaisen X-Factoryn pariin..hmm. Pitäisköhän keksiä jotain elämää?
Tää jaksaa edelleen naurattaa:
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Rahvusvaheline naistepäev
Oikein hyvää naistenpäivää mulle, kaikille muille naisille ja naisiksi itsensä kokeville!
Virossa naistenpäivänä annetaan perinteisesti kukkia. Kävimme tänään Solariksessa ruokakaupassa ja samalla saimme valkoiset tulpaanit! Hieman nörtihkö virolaispoika tuli ojentamaan meille tulppaanit ja toivotti oikein hyvää naistenpäivää koko Solariksen puolesta. Aww.
Ja lopuksi kaikkien tulisi laittaa kätensä ristiin, jotta Jokerit onnistuisi venkoilemaan tiensä säälipleijareihin. Muuten on kaudenlopetusbailut tiedossa lauantaina 20.päivä. Ja sehän tarkoittaisi taas uutta Suomen reissua - kaudenlopettajaisia ei vaan voi missata!
Virossa naistenpäivänä annetaan perinteisesti kukkia. Kävimme tänään Solariksessa ruokakaupassa ja samalla saimme valkoiset tulpaanit! Hieman nörtihkö virolaispoika tuli ojentamaan meille tulppaanit ja toivotti oikein hyvää naistenpäivää koko Solariksen puolesta. Aww.
Ja lopuksi kaikkien tulisi laittaa kätensä ristiin, jotta Jokerit onnistuisi venkoilemaan tiensä säälipleijareihin. Muuten on kaudenlopetusbailut tiedossa lauantaina 20.päivä. Ja sehän tarkoittaisi taas uutta Suomen reissua - kaudenlopettajaisia ei vaan voi missata!
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Miten välttää koulutehtävien teko - esimerkkitapaus nimeltä sosiologia
Tsidappaa! Sitä ollaan täällä Tallinnassa nyt sitten takaisin ja on sunnuntai-ilta. Huomenna iltapäivällä on edessä paluu arkeen ja koulutehtäviin, joita pitäisi vielä tänään väkertää. Meillä on tiistaina sosiologian ryhmäesitelmä, jossa mun vastuu alueeksi valikoitui sitten 'Social Networks and the rise of the network society'. Olen kuitenkin koko illan menestyksekkäästi vältellyt aloittamista.
Tarkoituksena oli aloittaa jo laivamatkan aikana, mutta sitten se koko matka huomaamatta menikin valokuvaillessa, shoppaillessa, Twilightia lukiessa sekä Pirneksen haastattelua kirjoittaessa. Paljon siis tuli tehtyä, mutta ei yhtään mitään sosiologian eteen.
Toinen tavoite oli tehdä koko juttu iltapäivän aikana ja mennä aikaisin nukkumaan. Kämpille päästyä toki avasin tietokoneen, mutta nyt Internet-yhteyden myötä piti toki ensin selailla kaikki sähköpostit, Naamakirja ja Twitter läpi (eiks tässä ois jo tarpeeksi social networksejä, häh?). Koska edellisen yön unitunnit voi laskea yhden käden sormilla, ajatus unesta tuntui melko houkuttelevalta. Kapsäkkejä purkaessa käteeni osui vielä kirja, jota olen lukemassa. Päätin sitten, että jos nyt pikkusen lukisi ensin ja sitten aloittaisi sen sosiologian. Ihan vahingossa valitsin lukupaikaksi sängyn ja vedin päälleni vielä peitonkin. Varmasti hitaimmatkin tajuaa jo tässä vaiheessa mihin se johti. No, nukkumiseen tietysti! Koisailin siinä iloisesti 3,5 tuntia ja heräilin vastahakoisesti tekstiviestin ääneen.
Heräämisen jälkeen ajattelin, että nyt on voimaa ja energiaa väkertää hieman sosiologiaa. Olin jo läpimurron porteilla ja luin koko kappaleen läpi! Tästä edistysaskeleesta hullaantuneena lähdin hieman chattailemaan Annelle ja siitä päädyttiinkin sitten keittiöön safkaamaan. PowerPoint-diat eivät edenneet siis vieläkään yhtään.
Äsken aloittaminen oli jo pelottavan lähellä. Selailin Internet-sivuja, joista saisin päivitetympää informaatiota aiheesta. Sitten muistinkin, että Aura on päivittänyt sen blogia ja päätin mennä lueskelemaan Ranskan kuulumisia. Tekstit olikin sitten hieman pidempiä, joten niissäkin vierähti pieni tovi. Auran blogista sain blogikärpäsen pureman, ja tajusin, etten ole kirjoittanut omaan blogiini melkeen viikkoon. Pitihän se sitten tulla jotain kirjoittamaan. Ajattelin kirjoittaa viikosta Helsingissä, mutta päädyinkin tähän syväluotaavaan analyysiin koulutehtävän välttelystä.
Nyt ollaankin sitten päätösten äärellä. Pitäisi varmaan avata PowerPoint ja alka tehdä jotain muistiinpanoja. Toisaalta, olisi rästissä vielä muutama jakso American Idolia...
Tarkoituksena oli aloittaa jo laivamatkan aikana, mutta sitten se koko matka huomaamatta menikin valokuvaillessa, shoppaillessa, Twilightia lukiessa sekä Pirneksen haastattelua kirjoittaessa. Paljon siis tuli tehtyä, mutta ei yhtään mitään sosiologian eteen.
Toinen tavoite oli tehdä koko juttu iltapäivän aikana ja mennä aikaisin nukkumaan. Kämpille päästyä toki avasin tietokoneen, mutta nyt Internet-yhteyden myötä piti toki ensin selailla kaikki sähköpostit, Naamakirja ja Twitter läpi (eiks tässä ois jo tarpeeksi social networksejä, häh?). Koska edellisen yön unitunnit voi laskea yhden käden sormilla, ajatus unesta tuntui melko houkuttelevalta. Kapsäkkejä purkaessa käteeni osui vielä kirja, jota olen lukemassa. Päätin sitten, että jos nyt pikkusen lukisi ensin ja sitten aloittaisi sen sosiologian. Ihan vahingossa valitsin lukupaikaksi sängyn ja vedin päälleni vielä peitonkin. Varmasti hitaimmatkin tajuaa jo tässä vaiheessa mihin se johti. No, nukkumiseen tietysti! Koisailin siinä iloisesti 3,5 tuntia ja heräilin vastahakoisesti tekstiviestin ääneen.
Heräämisen jälkeen ajattelin, että nyt on voimaa ja energiaa väkertää hieman sosiologiaa. Olin jo läpimurron porteilla ja luin koko kappaleen läpi! Tästä edistysaskeleesta hullaantuneena lähdin hieman chattailemaan Annelle ja siitä päädyttiinkin sitten keittiöön safkaamaan. PowerPoint-diat eivät edenneet siis vieläkään yhtään.
Äsken aloittaminen oli jo pelottavan lähellä. Selailin Internet-sivuja, joista saisin päivitetympää informaatiota aiheesta. Sitten muistinkin, että Aura on päivittänyt sen blogia ja päätin mennä lueskelemaan Ranskan kuulumisia. Tekstit olikin sitten hieman pidempiä, joten niissäkin vierähti pieni tovi. Auran blogista sain blogikärpäsen pureman, ja tajusin, etten ole kirjoittanut omaan blogiini melkeen viikkoon. Pitihän se sitten tulla jotain kirjoittamaan. Ajattelin kirjoittaa viikosta Helsingissä, mutta päädyinkin tähän syväluotaavaan analyysiin koulutehtävän välttelystä.
Nyt ollaankin sitten päätösten äärellä. Pitäisi varmaan avata PowerPoint ja alka tehdä jotain muistiinpanoja. Toisaalta, olisi rästissä vielä muutama jakso American Idolia...
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Maanantai
Kuten otsikostakin moni saattaa huomata, tänään on maanantai. Sehän tietysti tarkoittaa, kuten moni myös saattaa arvata, että tiistai on huomenna. Ja sehän tarkoittaa sitä, että minä lähden kohti Suomea!
Huomenna aamulla tulee vielä vääntäytyä koululle ja sitten selviytyä satamaan puoli kahdeksi. Siitä kaksi tuntia eteenpäin niin olen Helsingissä! Ja tietysti mun tuurilla tää bussilakko alkaa juuri silloin kun mä saavun. Tietojeni mukaan lakko alkaa kuitenkin vasta 18.00, joten satamasta poistumisessa ei pitäisi olla ongelmia.
Pitäisi päästä Länsiterminaalista suoraan Pasilaan koululle ja uusintatenttiin.
Pois pääseminen onkin suurempi ongelma. Lakko alkaa kuudelta ja koskee juuri niitä linjoja joilla minä pääsisin helpoiten kotiin. Koska tentin loppuessa kaikki bussikuskit ovat jo pitkällä kahvitauollaan, tulee minun luottaa VR:n palveluihin. Ja toki reippailla kotiin Pitäjänmäen juna-asemalta kantamuksieni kanssa ihanan keväisen ja märän metsän läpi. Kiitos bussikuskit tästä ihanasta tervetuliaislahjasta. Ei ois tarvinnut.
Keskiviikkona koitan ehtiä shoppailemaan, leffaan ja syömään kamujen kanssa. Kaikki ovat tervetulleita Keskuskadun Iguanaan moikkaamaan siinä kasin aikaan illalla. Olen siellä pyörittelemässä silmiäni Suomen alkoholin hintatasolle. Sangriakannukin vain vaivaiset 14 euroa. Sehän on melkeen koko viikon budjetti!
Suunnitelmat ovat nyt tarkentuneet sen verran, että Anne tulee meille perjantaina ja sain kunnian toimia turistioppaana. Nähtävyyksien ja kaupungin kiertämiseen on aikaa todella vähän, joten suunnittelin tänään tarkan aikataulun. Ei varmasti yllätä ketään. Aikataulumme sisältää Sibelius-monumentin, Olympiastadionin, Oopperan, Töölönlahden, Finlandia-talon, Eduskuntatalon, Kiasman sekä Aleksin shoppailut. Lisäksi vielä nopea kiertoajelu kolmosen ratikalla Eirassa ja päätyminen kauppatorille ihmettelemään Pressan linnaa ja lopulta Tuomiokirkkoa. Kaikki tämä tulisi suorittaa noin viidessa tunnissa. Jotta ehdimme etkoille ennen lauantain lätkämatsia.
Lauantaina siis tiedossa Jokerit-SaiPa Hartwall Areenalla, jonka jälkeen jonnekkin päin keskustan yötä. Sinnekkin kaikki ovat tervetulleita!
Ainiin, me mennään ehkä kesällä mainiolla porukalla Torreen. Hieman hienoa! En vaan vielä jaksa uskoa, että tästä tulee mitään.. :P
.
Huomenna aamulla tulee vielä vääntäytyä koululle ja sitten selviytyä satamaan puoli kahdeksi. Siitä kaksi tuntia eteenpäin niin olen Helsingissä! Ja tietysti mun tuurilla tää bussilakko alkaa juuri silloin kun mä saavun. Tietojeni mukaan lakko alkaa kuitenkin vasta 18.00, joten satamasta poistumisessa ei pitäisi olla ongelmia.
Pitäisi päästä Länsiterminaalista suoraan Pasilaan koululle ja uusintatenttiin.
Pois pääseminen onkin suurempi ongelma. Lakko alkaa kuudelta ja koskee juuri niitä linjoja joilla minä pääsisin helpoiten kotiin. Koska tentin loppuessa kaikki bussikuskit ovat jo pitkällä kahvitauollaan, tulee minun luottaa VR:n palveluihin. Ja toki reippailla kotiin Pitäjänmäen juna-asemalta kantamuksieni kanssa ihanan keväisen ja märän metsän läpi. Kiitos bussikuskit tästä ihanasta tervetuliaislahjasta. Ei ois tarvinnut.
Keskiviikkona koitan ehtiä shoppailemaan, leffaan ja syömään kamujen kanssa. Kaikki ovat tervetulleita Keskuskadun Iguanaan moikkaamaan siinä kasin aikaan illalla. Olen siellä pyörittelemässä silmiäni Suomen alkoholin hintatasolle. Sangriakannukin vain vaivaiset 14 euroa. Sehän on melkeen koko viikon budjetti!
Suunnitelmat ovat nyt tarkentuneet sen verran, että Anne tulee meille perjantaina ja sain kunnian toimia turistioppaana. Nähtävyyksien ja kaupungin kiertämiseen on aikaa todella vähän, joten suunnittelin tänään tarkan aikataulun. Ei varmasti yllätä ketään. Aikataulumme sisältää Sibelius-monumentin, Olympiastadionin, Oopperan, Töölönlahden, Finlandia-talon, Eduskuntatalon, Kiasman sekä Aleksin shoppailut. Lisäksi vielä nopea kiertoajelu kolmosen ratikalla Eirassa ja päätyminen kauppatorille ihmettelemään Pressan linnaa ja lopulta Tuomiokirkkoa. Kaikki tämä tulisi suorittaa noin viidessa tunnissa. Jotta ehdimme etkoille ennen lauantain lätkämatsia.
Lauantaina siis tiedossa Jokerit-SaiPa Hartwall Areenalla, jonka jälkeen jonnekkin päin keskustan yötä. Sinnekkin kaikki ovat tervetulleita!
Ainiin, me mennään ehkä kesällä mainiolla porukalla Torreen. Hieman hienoa! En vaan vielä jaksa uskoa, että tästä tulee mitään.. :P
.
Vaihtarihikari
Nyt on historian kirjat sekaisin. Musta on tullut hikari!
Meillä oli PR-viestinnän kurssin kotitehtävänä tehdä analyysi valitsemamme yrityksen jostain kampanjasta. Tehtävänannossa ilmoitettiin minimipituudeksi 10 sivua, joka järkytti minua suuresti. Olin aivan varma ettei tästä tule yhtään mitään.
Sain tehtävän kuitenkin tehtyä ja pituuttakin tuli hieman yli vaaditun. Tänään tunnilla meillä oli kotitehtävien palautus ja mikäs se siellä paperissa kuikuili. Sehän oli A+! Herranjumala! Opettaja vielä sanoi minulle, että hienoa työtä niin kirjallisesti kuin esittäessäkin. Olin saanut maksimipisteet sekä kuulemma ainoana koko ryhmästä täyden A+:n.
Nyt on kauheat paineet saada myös onnistunut arvosana kotitehtävän toisesta osassa, jossa meidän tulee toteuttaa kyseinen kampanja paremmin. Valitsemani kampanja oli niin perusteellinen ja toimiva, että tästä tulee melko vaikea homma. Saa nähdä mitä tapahtuu.
Tällä hetkellä kasaantuneena on kuitenkin melko paljon muitakin tehtäviä. Kaikista eniten huolia aiheuttaa sosiologia, jossa luettavaa on aivan järkyttävän paljon. Meidän tulee kirjoittaa päiväkirjaa ajatuksistamme ja seuraava palautus olisi jo viikon päästä. Eli siis Suomesta on parempi saada paljon inspiraatiota ja esimerkkitapauksia, jotta saan edes jotain kirjoitettua.
Sekään ei kuitenkaan riitä, vaan edessä on vielä sosiologian ryhmätyö, jonka esitys on myös ensi tiistaina. Emme ole vielä edes aloittaneet saatika jakaneet kyseistä kappaletta. Ja olen siis huomenna lähdössä Suomeen. Toivottavasti saamme huomenna asiaan jotain selkeyttä ja pääsen heti Suomeen tultuani aiheen kimppuun. Yeah, sure.
Kuten huomattua, kaikella on kuitenkin tapana järjestyä. Eli kattellaan!
Meillä oli PR-viestinnän kurssin kotitehtävänä tehdä analyysi valitsemamme yrityksen jostain kampanjasta. Tehtävänannossa ilmoitettiin minimipituudeksi 10 sivua, joka järkytti minua suuresti. Olin aivan varma ettei tästä tule yhtään mitään.
Sain tehtävän kuitenkin tehtyä ja pituuttakin tuli hieman yli vaaditun. Tänään tunnilla meillä oli kotitehtävien palautus ja mikäs se siellä paperissa kuikuili. Sehän oli A+! Herranjumala! Opettaja vielä sanoi minulle, että hienoa työtä niin kirjallisesti kuin esittäessäkin. Olin saanut maksimipisteet sekä kuulemma ainoana koko ryhmästä täyden A+:n.
Nyt on kauheat paineet saada myös onnistunut arvosana kotitehtävän toisesta osassa, jossa meidän tulee toteuttaa kyseinen kampanja paremmin. Valitsemani kampanja oli niin perusteellinen ja toimiva, että tästä tulee melko vaikea homma. Saa nähdä mitä tapahtuu.
Tällä hetkellä kasaantuneena on kuitenkin melko paljon muitakin tehtäviä. Kaikista eniten huolia aiheuttaa sosiologia, jossa luettavaa on aivan järkyttävän paljon. Meidän tulee kirjoittaa päiväkirjaa ajatuksistamme ja seuraava palautus olisi jo viikon päästä. Eli siis Suomesta on parempi saada paljon inspiraatiota ja esimerkkitapauksia, jotta saan edes jotain kirjoitettua.
Sekään ei kuitenkaan riitä, vaan edessä on vielä sosiologian ryhmätyö, jonka esitys on myös ensi tiistaina. Emme ole vielä edes aloittaneet saatika jakaneet kyseistä kappaletta. Ja olen siis huomenna lähdössä Suomeen. Toivottavasti saamme huomenna asiaan jotain selkeyttä ja pääsen heti Suomeen tultuani aiheen kimppuun. Yeah, sure.
Kuten huomattua, kaikella on kuitenkin tapana järjestyä. Eli kattellaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)