Arkipäivän vaaroja

Hiustensuoristaja räjähti kädessä.

Tallinnan koti

Sain eilen uuden kameran, joten saan vihdoin postattua kuvia asunnosta! Itse asunto sijaitsee noin 5 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista sekä 3 minuutin päässä koulustamme. Neliöitä on viitisenkymmentä, huoneita kaksi, keittiöitä, vessoja ja suihkuja yhdet kutakin. Minun oma huone on tarkoitettu olohuoneeksi, mutta roudasimme tänne sängyn (kiitos Auran vanhemmille) ja nyt tämä huone toimii minun lukaalinani.

Kuvaushetki oli aikainen sunnuntaiaamu, joten asunto on melko sekaisessa kunnossa. Selittelyä tietysti, mutta on täällä joskus siistimpääkin ollut!


Ensimmäisenä esittelyvuoron saa eteinen. Eteisen puhtaanapitäminen on aivan mahdoton yhtälö, koska tällä säällä kengistä tulee aivan järkyttävät määrät märkää kuraa vaikka kuinka pyyhkisi jalkojaan ulkopuolella.

Lattialla oleva Occupied- kyltti on WC:n ovesta, jossa ei ole lukkoa. Ihan itse omin pienin kätösini askartelin kyseisen kyltin pahvista ja vanhasta kajarin kaapelista. Melko hieno vaikka itse sanonkin.



Seuraavana esittelyvuoron saa minun oma loossi. Huone sekä huonekalut henkivät Neuvostohenkeä ja nahkasohvat ovat ehkä maailman epämukavin ratkaisu. Huoneen lattialla näkyvät hyvät ystäväni, untuvatossut. Tyhmältä näyttävät tossut tulevat tarpeeseen täällä, koska lattia on melko kylmä.


Pienenä sisustuksellisena yksityiskohtana mainittakoon tämä hieno taideteos. Suurin osa kielikurssin osallistujista oli taideopiskelijoita. Päätimme eräänä iltana maalata tauluja akvarelliväreillä ja tässä on minun tuotokseni. Nora, joka opiskelee taidetta täällä Tallinnassa, maalasi Facebook-kuvien avulla kaikista todella näköisiä tauluja. Mulla oli hieman syvällisempi ja taiteellisempi ote.

Otin kuvia myös keittiöstä, mutta ne eivät ole julkaisukelpoisia. Voin ehkä ottaa uusia kuvia kunhan saadaan tiskattua.. Lisäkuvia tiedossa myös Anne-Marien huoneesta sekä parvekkeelta.

EBS - day 1

Tänään vierailin ensimmäistä kertaa virallisessa vaihtokoulussani. Matkaa kämpältä koululle on vain noin 3 minuuttia. Melko mukavaa vaihtelua puolen tunnin bussimatkoihin.

Koululla tapasimme ensimmäistä kertaa muut vaihtarit. Meitä oli paikalla melko vähän, koska moni saapuu Tallinnaan vasta viikonlopun aikana. Suurin osa oli aloittavista vaihtareista oli ranskalaisia. Joukossa oli myös muutama saksalainen, kolme meksikolaista sekä kolme kiinalaista. Sekä yksi suomalainen, toisin sanoen minä.

Päivän aikana esittelimme itsemme, kuulimme koulusta, ESN Tallinnan jaostosta sekä kävimme campus-kierroksella sekä kirjautumassa kirjastoon. Loppuiltapäivän tutustuimme koulun ÕIS-ympäristöön, josta löytyvät lukujärjestykset sekä kursseille rekisteröityminen. Oma lukujärjestykseni näyttää pelottavan täydeltä. Joka päivälle oli tunteja, mutta ei onneksi kauhean pitkiä päiviä. Monet tunnit olivat sijoitettu iltapäiville ja aina kello kahdeksaan saakka illalla.

Luennot alkavat heti maanantaina ja tiistaiksi pitäisi olla luettuna jo pari kappaletta sosiologian kirjasta. Mitä ihmettä? Pitäiskö sitä alkaa opiskelemaan.

Tänään taitaa olla perjantai-ilta vaikka ei tunnukkaan siltä. Lähinnä tuntuisi olevan sunnuntai tai maanantaina. Syynä saattaa olla rankka viime viikko kaikkine bileineen. Tänään näemme kuitenkin muita vaihtareita sekä meksikolaiset tytöt Karja Kelder-pubissa, josta on kovalla vauhdilla tulossa meidän kantapaikka numero yksi.

Tuparit vol. 1

Vietimme eilen ensimmäisiä tupareita uudessa asunnossamme. Olimme kutsuneet paikalle kaikki EILC-kielikurssilaiset sekä meidän auttavaiset tutorimme. Illan ohjelmaan kuului hiusten tuunausta (teemana oli crazy hair) sekä juomapelejä.

Mitään ei mennyt rikki ja naapuritkaan eivät tulleet valittamaan. Saimme tuparilahjaksi tulppaaneja (jotka taisivat jäätyä ikkunalaudalla), leipää ja suolaa sekä Vana Tallinn-likööriä.

Tarjoilimme vieraille snacksejä, dipattavia vihanneksia sekä boolia. Koitimme välttää ylimakeaa boolia ja onnistuimmekin luomaan melko toimivan yhdistelmän omenalikööristä, valkoviinistä, vodkasta sekä sitruunanmakuisesta mineraalivedestä. Epäilyttävän vihreän liemen päälle asetimme killumaan greippiviipaleita. Ostimme edellisenä päivänä vahingossa greippejä vaikka tarkoitus oli hankkia appelsiineja.. Hups.

Lähdimme puolen yön aikoihin jatkoille keskustaan, jossa suunnitelmanamme oli suunnata taas kerran Nimeta-pubin syövereihin. Kohtasimme Estonia Teatterin kulmilla kuitenkin Anetten tuttavan, joka suositteli meille erästä underground-klubia. Päätimme lähteä mukaan, vaikka pakkasta oli kirpakat -26 astetta sekä päälle iloinen merituuli. Klubi sijaitsi aivan vanhan kaupungin toisella laidalla vanhassa kellarissa. Tunnelimaisessa baarissa oli melko viileää, joten vietimme koko illan takit päällä.

Tahtoisin ymmärtää, miksi virolaiset eivät osaa tehdä hyvää omenasiideriä. Olen pian kokeillut pian kaikki merkit läpi ja löytänyt vain yhden soveltuvan kandidaatin. Kaikki paikalliset siiderit ovat aivan liian makeita ja ulkomaisia siidereitä on melko nihkeästi. Eilen hairahduin ostamaan 1,5 litran putelin paikallista "omenasiideriä" joka maistuu lähinnä käyneeltä omenamehulta. Crowmoorin sekä Bulmersin kaipuussa olenkin siirtynyt nauttimaan lonkeroa.

Tänään ohjelmassa on nukkumista, röhnöttämistä sekä viimeinen illallinen Anu Budget Housingin tyyppien kanssa. Tämän viikonlopun aikana suuri osa kurssilaisista matkaa Tarttuun. Olemme kuitenkin jo sopineet vierailuista molemmissa kaupungeissa.

Huomenna alkaa uusi luku minun vaihtariajassa ja pääsen tutustumaan oikeaan opiskeluun sekä Estonian Business Schooliin. Tämä ensimmäinen kuukausi on ollut todella mukava ja pehmeä lasku eloon uudessa kaupungissa. Pääosassa ei ole ollut opiskelut vaan kulttuuriin tutustuminen sekä hauskanpito. Uskon kuitenkin, että tästä lähin kursseilla pitää opiskellakkin jotain ja aikataulut palaavat elämään. Ensimmäinen viikko tosin on orientaatioviikko ja joka illalle on bookattu bailut..

Saunaclub ja olemattomat yöunet

Tää piti postata eilen, mutta jäi hieman vaiheeseen. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

****

Eilen oli tosiaan kielikurssin viimeinen päivä. Aamulla valmisteltiin esitystä rehtorille, jonka jälkeen tunneilla istuminen oli ohi. Loppugaalassa rehtori piti muutamia puheita, jonka jälkeen kaikki esittivät oman ohjelmansa. Me päätimme esiintyä koko ryhmänä ja esittää lyhyitä katkelmia kaikesta mitä olemme kurssin aikana oppineet. Kirjoitin käsikirjoituksen noin puolessa tunnissa. Oma osani oli ensin kertoa oppimastamme ja loppukiitokset kuuluivat myös minulle.

Olimme tehneet opettajalemme lahjaksi kuvasuurennoksen, johon kirjoitimme kaikki omalla kielellämme kiitoksia. Annoimme myös virolaiseen tapaan suklaata.

Muut ohjelmanumerot olivat mm. räppäystä viroksi, vitsejä, sekä näytelmiä arkipäivän tilanteista.

Ohjelmien jälkeen saimme todistuksemme sekä rehtorin kädenpuristuksen. Tarjolla oli myös maailman parasta suklaapullapitkoa sekä namuja. Olimme rennosti jutustelemassa kahvittelun lomassa, kun vanhempi herrasmies tuli nykäisemään minua hihasta. Hän oli paikallisen lehden toimittaja, joka halusi tehdä lehtiartikkelin ulkomaisista vaihto-oppilaista Virossa. En tiedä julkaisusta muuta kuin että sitä jaetaan Sisekaitse Akadeemiassa.

Loppubileiden paikka oli nimeltään Saunaclub, joka sijaitsi Hippodromin päärakennuksessa(?). Paikka oli hyvin syrjäinen ja pimeä. Sisältä tila oli kuitenkin oikein mukava ja tilava. Yhteistilassa sijaitsi useita pöytiä sekä betoninen tanssilattia. Erikseen sijaitsivat sauna, takkahuone sekä poreallas.

Ennen saunomista tutorimme jakoivat meille kirjaset, johon oli koottu jokaisen kurssilaisen profiili sekä valittu jokaiselle sopiva titteli. Viime viikolla saimme tehtäväksemme kirjoittaa jokaisesta yksi kuvaava sana/lause ja nyt näistä oli tehty tiivistelmä. Kirjanen sisälsi myös opettajan mietteitä oppilaista.

Minut kruunattiin "Queen of eesti keel"-tittelillä. Ihmiset olivat kuvailleet minua sanoilla "intelligent", "bright, happy and cheerful person", "best guide ever" etc. Opettaja kuvaili minua lähes virolaiseksi, joka tykkää käydä ravintoloissa sekä pubeissa, mutta ei pidä suomalaisista turisteista eikä lahoavista taloista.. :)

Poreallas on varmasti yksi maailman rentouttavimmista keksinnöistä. Killuimme lämpimässä vedessä noin kaksi tuntia, jonka jälkeen olo oli kuin keitettävällä hummerilla. Ilta jatkui aina 05 saakka, jonka jälkeen huristelimme taksilla ympäri Tallinnaa.

Taksin käyttö Tallinnassa on lähes ilmaista. Esimerkiksi eilen yöllä tulimme vanhan kaupungin aivan toisesta päästä taksilla kotiin ja matka maksoi yhteensä 3 euroa. Matkakaan ei tietenkään kauhean pitkä ole, mutta mieluummin jaan taksin ja maksan 1,5 euroa, kuin kävelen jäisiä katuja -26 asteen pakkasessa. Vertailun vuoksi todettakoon, että yöbussilippu Helsingissä maksaa 4 euroa.

Taksin käyttö on tietysti taitolaji. Turisteja viilataan linssiin aivan mahdottomilla taksimaksuilla. Ottamalla taksin lennosta tai tolpalta, maksat aivan kaameita summia. Auto tulee tilata puhelimitse etukäteen, jolloin hinta on noin sata kruunua halvempi. Muistan itsekkin joskus maksaneeni matkasta satamasta keskustaan yli sata kruunua... Tilaamalla takson etukäteen matka maksaisi noin 40 kruunua.

Mikä päivä tänään oikein on?

Multa on mennyt ajantaju. Enää ei ole mitään havaintoa onko maanantai, torstai vai sunnuntai. Kaikki päivät ovat melko samanlaisia ja koko ajan on menoa. Äskenkin mietin pitkään onko nyt torstai ja yllätyin kun kalenteri näytti maanantaita.

Muutettiin tänään meidän uuteen asuntoon. Tavaraa oli melko runsaasti ja kaiken roudaaminen oli hyvin työlästä. Onneksi hostellin työntekijä Eduard sekä meidän kreikkalainen vahvistus Ilias auttoivat meitä kantamaan matkalaukut. Ed myös tilasi meille taksin, jolla huristimme Savoy-hotellilta Liivalaialle. Harvemmin tulee käytettyä taksia muuttoautona.

Saimme kuitenkin kaikki tavarat sisälle. Seuraava tarve oli tietyti internet-yhteys. Lähdimme vierailemaan paikallisen Starmanin toimistoon, joka onneksi sijaitsi aivan asuntomme lähistöllä. Teimme uuden yhteyssopimuksen ja palasimme pikapikaa asunnolle. Auran äiti ja isä toivat minulle ystävällisesti sängyn lainaksi. Kannoimme sängyn sisään ja aloimme asentaa internetiä.

Tietenkään kaikki ei mennyt ihan putkeen. Mitä muutakaan voi odottaa kun antaa Tiinalle modeemin ja kasan erilaisia kaapeleita. Emme saaneet yhteyttä toimimaan millään. Onneksi vuokraemäntä ja tämän poika tulivat illalla tuomaan vielä muutamia huonekaluja ja saimme pojan katsomaan meidän yhteyksiämme. Olimme liittäneet vain virtajohdon, mutta unohtaneet network cablen, no idea mitä se on Suomeksi.

Pienellä avustuksella saimme yhteyden toimimaan Anne-Marien koneessa, mutta siirtäessä kaapelin minun koneeseen mikään ei enää toimi. Minun kone ei yhdistä nettiin. Jos joku tietää mikä voi olla vialla, kertokoon sen asap.

Huomenna on viimeinen päivä kielikurssia! Edessä on vielä yksi kielitunti, jossa valmistelemme esityksiä Sisekaitse Akadeemian rehtorille, joka tahtoo kuulla miten paljon olemme oppineet viroa.. Sen jälkeen saamme todistukset käteen ja illalla on farewell partyt. On hieman haikeaa sanoa hyvästit osalle ryhmästä, jotka lähtevät Tarttuun opiskelemaan.

Huomiset bileet eivät kuitenkaan ole meidän viimeiset, koska minä ja Anne-Marie päätimme pitää tuparit keskiviikkona. Päätimme teeman olevan crazy hair, joten jokaisen tulee tuunata hiuksensa hulluun kuntoon tai ostaa peruukki. En ole vielä päättänyt omaa tyyliäni, ehdotuksia otetaan vastaan tässäkin kategoriassa.

Vielä lopuksi hyviä uutisia:

Erasmus-apuraha kolahti tänään tilille!
Isi ostaa mulle uuden kameran!
Huomenna on bailut!

Nädalavahetus

Nyt on balettikokemus takana ja viikonloppu edessä. Esitys kesti neljä tuntia sisältäen yhden välitauon. Näytös oli hieno enkä ehtinyt edes nukahtaa kertaakaan. Ryhmän miespuolisille balettikokemus osoittautui hyvin raastavaksi ja jo ensimmäisen näytöksen alussa takarivistä kuului syviä huokauksia.

Baletin jälkeen vuorossa oli tietysti jatkot, jotka vietettiin tälläkin kertaa hostellimme "alakerrassa" sijaitsevassa ravintola/pubissa. Ilta jatkui pikkutunneille ja taas kehiteltiin hienoja suunnitelmia.

Rakastan lauantaiaamuja, koska ne ovat ainoita päiviä viikossa, kun todella saa nukkua tarpeeksi pitkään. Tänään herätyskello tosin soi jo kello 10.45, jotta ehdin keskustaan Soikkua ja Sakkea vastaan. Menimme viemään tavarat meidän asunnolle, jonka jälkeen lähdimme syömään taas vaihteeksi Lidoon Solaris-keskukseen. Valitsimme kaikki itsellemme annokset ja yhteishinta kolmelle täydelle annokselle sekä kahdelle kaljalle oli noin 17 euroa.

Iltapäiväksi suuntasimme Kristiine keskukseen shoppailemaan Jyskiin. Mukaan tarttui kaksi mattoa, pari tyynyä, vessapaperia, pesujauhetta ja kaikkea tarpeellista. Kävimme myös Prismassa, josta lastasin mukaan tarvikkeita illan bileisiin. Illan juhlien aihe on koordinaattorimme, Kaisan, valmistuminen yliopistosta. Juhlien etkopaikka on meidän tämän hetkinen hostelli ja jatkopaikkana Tallinnan ainut gayclub Angel. Saa nähdä mitä tapahtuu kun tähän oleskeluhuoneeseen änkeytyy noin kolmekymmentä ihmistä..

Huomenna edessä on vielä asunnon laittamista sekä toivottavasti saamme sängyn Auran isältä. Soikku ja Sakke matkaavat huomenna takaisin Helsinkiin, jonka jälkeen tapahtuukin paluu arkeen ja maanantaina muutto uuteen asuntoon!

Palaillaan!

Raha-asiat haltuun

Tänään on ollut taas aikaa laittaa perusasioita kuntoon. Kävin tänään kielikurssin jälkeen avaamassa pankkitilin ja hankkimassa paikallisen debit-kortin.

Suunnittelin avaavani tilin paikallisessa Sampo Pankissa. Tiesin suunnilleen missä kyseinen toimisto sijaitsee. Jäin pois bussista, mutta pienen kävelyn jälkeen en millään löytänyt toimistoa. Ulkona oli melko kirpeä 19 asteen pakkanen, joten en ollut kauhean innostunut päättömästä samoilusta. Pyörin kokoajan Nordean konttorin läheisyydessä, joten lopulta päätin avata tilin Nordeasta.

Pääsin tiskille ilman odotteluita ja itse tilin avaaminen kävi vaivattomasti englanniksi. Käyttötili, verkkopankki ja debit-kortti olivat minulle ilmaisia, koska olen alle 25-vuotias. Virolaisilla pankkitileillä on erillisiä lokeroita eri valuutoille. Minun tilikokonaisuuteen avattiin lokero sekä euroille että kruunuille.

Tilinumeroa voi kysellä yksityisviesteillä jos joku haluu tehdä lahjoituksia!

Lähdemme muutaman tunnin kuluttua elokuvateatteriin katsomaan Avatarin 3D:nä. Iltaelokuva Suomessa maksaa yli 10 euroa, mutta täällä lipun hinta on vain 75 EEK, eli noin 5 euroa. Tämä on toinen 3D-elokuva, jonka menen katsomaan. Ensimmäinen oli ihanainen UP Lontoossa Tean syntymäpäivänä.

Huomenna illalla on tiedossa hienosteluilta Joutsenlampi-baletin merkeissä. Tutorit kehottivat pukeutumaan juhlavasti ja farkut on kielletty asu. Koska en pakannut mukaan kuin neljät farkut, olen pienessä pattitilanteessa. Minulla on mukana kuitenkin musta mekko, jonka ajattelin kiskasta niskaan. Saa kelvata.

Itse baletti kestää neljä tuntia. Kurssin miespuoliset ihmiset tuskaskelevat jo nyt tylsyyttään. Onneksi Estonia Teatterissa on kuitenkin cafeteria, jossa tarjoillaan myös alkoholijuomia. Illan jatkopaikka on vielä auki, mutta löytyy varmaan tästä keskikaupungilta.

Viikonloppuna pitäisi sitten muuttaa tavarat uuteen asuntoon Liivalaia-kadulle. Soikku ja Sakke tulevat lauantaina Eckeröllä auttelemaan ja suurin haaste olisi löytää minulle sänky ja saada roudattua se kämpille. Illalla onkin sitten tiedossa Kaisan valmistujaisjuhlat paikallisella homoklubilla!

Perussetti

Perussettiä peruspäivänä. Aamuherätys ei tuntunut kauhean kivalta pitkäksi venyneen viikonlopun jäljiltä. Matkaan kuitenkin päästiin ja tunneillakin istuttiin.

Kielikurssilla käsiteltävät kielioppiasiat olen jo entuudestaan oppinut, joten olen ottanut itselleni tavoitteeksi oppia mahdollisimman paljon sanoista. Kielen puhuminen ja kirjoittaminen on paljon helpompaa jos muistaa sanasta kolme ensimmäistä muotoa. Päätin, että aloitan nyt perussanoista ja opettelen tällä kertaa kaikki muodot.

Kielikurssin jälkeen kuuntelimme kiltisti luennon Viron koulutussysteemeistä.

Tulevasta vaihtokoulusta ilmoitettiin, että kurssitarjontaa on lisätty. Vaihdoin mm. englannin maisteritason kurssin Business English Advanced 2-kurssiin, joka sopii paljon paremmin omaan koulutusohjelmaani Suomessa. Jätin pois myös strategisen johtamisen kurssin (hups) ja korvasin sen Business Opportunities in the Baltic Region-kurssilla. Vaihdoksia saa tehdä vielä ensimmäisellä kouluviikolla, joten vielä ei ole paniikkinappuloita paineltu.

EBS tarjoaa myös kielikurssia, mutta en tiedä, kannattaako minun osallistua sille. Olen kuitenkin käynyt alkeiskurssin jo kolme kertaa. Kyselen vielä koordinaattorilta haastavampia viron kursseja, mutta pelkään pahoin ettei semmoisia ole.

EILC-kielikurssia on enää viikko jäljellä! Aika on lentänyt ohitse yhdessä hujauksessa ja pian aloitellaan jo oikeaa koulunkäyntiä. Tietysti luvassa on taas uudet tervetuliais- ja tutustumisbileet.

Tänään illalla ohjelmassa on britti-Lauran tupaantulijaiset. Kävimme virolaiseen tapaan ostamassa lahjaksi kukkia. Nyt ei muuta kuin patonki kainaloon, viinipullo kouraan ja kohti Toompeanmäkeä.


Ja mun pikku-Aura lähtee pian vaihtaroimaan Ranskaan. Muista pakata tarpeeksi vähän tavaraa. On huomattavasti mukavampi edetä kohtalaisen painoisen kapsäkin kanssa kuin tuskailla miljoonan kilon kanssa. Pidä hauskaa Ranskassa ja muista kirjoitella blogia. Kirjoitellaan! Musimusi!

Ainiin, muista passi!

Uusi päivä - uudet kujeet

Taas on yksi tekemisentäyteinen päivä takana ja uni painaa päälle vaikka kello ei ole vielä edes kymmentä.

Tänään saimme aamulla armoa ja ohjelma alkoi vasta 10.45. Aamulla lähdimme luistelemaan Vanhassa kaupungissa sijaitsevalle luistinradalle. Samanlainen idea kuin Helsingin Rautatientorin jääpuistossa. Vuokrasimme luistimet, jollaisia en ole koskaan ennen nähnyt. Oranssit laskettelumonokiinnityksillä olevat luistimet olivat hyvin epämukavat, mutta ajoivat asiansa. Luistelimme noin tunnin verran kirpeässä pakkasilmassa ja näimme pitkästä aikaa myös auringon!

Aamu-urheilun jälkeen lähdimme lounaalle uuden Solaris-keskuksen buffet-tyyliseen Lido-ravintolaan. Ravintolassa sai kerätä lautaselleen mitä haluaa ja kassatäti laskee annokselle loppusumman. Nopeaa ja kätevää, kun ryhmässä on monta kymmentä ihmistä.

Tämän päivän kielitunnit alkoivat vasta kello 15.00 ja kestivät vain kuuteen. Tänään aiheenamme oli omasta perheestä kertominen.

Huomenna on edessä paluu arkirutiineihin ja täten herätyskello soi jo seitsemältä.
Illalla on kuitenkin tiedossa Lauran tuparit, joten jotain mukavaakin päivään mahtuu. Torstaina kuulemme kielituntien jälkeen luennon Viron koulujärjestelmästä sekä vierailemme vanhassa vankilassa. Saatamme myös poiketa elokuvateatteriin katsomaan uuden Avatar-elokuvan. Toivottavasti löydämme elokuvasta orginaaliversion, jottei meidän tarvitse katsella koko elokuvaa viroksi dubattuna.

Terkkuja italialaisilta:

Lisäasiaa asunnosta

Nyt meillä on vihdoin asunto! Allekirjoitettiin vuokrasopimus eilen ja saatiin samantien avaimet käteen. Asunnosta löytyy kaikki elämiseen tarpeelliset tavarat paitsi toinen sänky ja paistinpannu. Meidän tulee myös avata oma internet-yhteys, jota ilman elämisestä ei tule yhtään mitään.

Muutamme asuntoon kielikurssin jälkeen 27.pv. Eli tupareiden ajankohta on sitten vasta helmikuun loppupuolella.

Eilen meillä oli ohjelmassa International Dinner party, johon kokkasimme tylsästi makaroonilaatikkoa ja ruisleipää. Tarjolla oli myös salmarishotteja, jotka tekivät kauppansa melko nopeasti.

Italiasta tarjolla oli lasagnea, valkoviiniä sekä jonkinsortin suklaapötköä pähkinöillä. Romaniasta verimakkaraa sekä jonkinsortin keltaista juustoista muusia, Latviasta perunalettuja sekä Riga Balsamia. Itävallasta Kaiserschmarrn jälkiruokaa, oluita sekä yhden vaihtarin äidin ja isän tekemää vahvaa paikallista viinaa. Saksa tarjoili runsaasti erilaisia oluita, jägermaisterilta maistunutta likööriä (?), apfelstruderia, perunasalaattia, currywurstia sekä juustoleipiä. Turkista oli tarjolla perinteisesti kebabia. Kreikkalainen ruoka oli mielestäni illan parasta, tarjolla oli kreikkalaista salaattia sekä lehtitaikinasta tehtyä pinaattifetapiirakkaa. Juomapuolena tarjoiltiin ouzoa ja jotain muuta paikallista viinaa. Portugalista tarjolla oli uuniruoka, joka koostui paahtoleivistä, kinkusta, nakeista sekä erilaisista juustoista. Isäntämaa Viro tarjosi hapankaalia, lihahyytelöä, kurpitsalohkoja, mustaa leipää, kamaa sekä virolaista kaljalta maistuvaa alkoholitonta juomaa.

Juhlat pidettiin Raekoja platsilla Tudengimajassa. Ruokaa jäi tietysti myös hieman yli, joten kaikki jäljelle jäänyt ruoka kärrättiin lähimpään mahdolliseen paikkaan. Toisin sanoen meidän hostelliin. Nyt meillä on erilaisia ruokalajeja vaikka muille jakaa.

Jatkoille lähdimme Club Hollywoodiin, joka oli yllätyksekseni todella pieni paikka. Entiseen elokuvateatteriin rakennettu yökerho oli melko peruskauraa, mutta musiikki oli ihan kohtalaista. Neljän ja puolen tunnin tanssimisen jälkeen ilta alkoi painaa jaloissa sen verran, että poistuimme hostellillemme. Jäimme pohtimaan yökerhon sulkemisaikaa, jota kukaan ei tuntunut tietävän.

Aamulla palatessamme hostellille saimme superidean kokeilla vielä itävaltalaisten nahkahousuja. Kuvamateriaalia ei ole luvassa.

Asuntopostaus - finally!

Asuntopostauksen hetki on vihdoin koittanut! Käytiin tänään katsomassa asuntoa Liivalaia-kadulla, vain parin korttelin päästä tulevasta koulurakennuksesta. Asunto on perus 2hh+keittiö, joista toinen on periaatteessa olohuone ja toinen makuuhuone. Olohuoneessa on kuitenkin ovi, joten se on mahdollista muuttaa pienillä teoilla makuuhuoneeksi. Asunto oli kokonaisuutena hyvin siisti ja mukavan kompakti.

Myös omistaja oli oikein mukavantuntuinen naishenkilö, joka osoittautui oikein yhteistyöhaluiseksi sekä avuliaaksi. Kaikki kalusteet olivat valmiina, vain toinen sänky tulee toimittaa Suomesta pikakuljetuksena Tupen Hiacella.

Lisätietoja asunnosta huomenna. Nyt baariin.

Torstai 14.

Aamulla eilinen ilta painoi vielä jaloissa, mutta reippaasti noustiin ylös 7 am ja matkattiin kouluun oppimaan viron kieltä. Kielitunnit ovat nyt muuttuneet huomattavasti mielenkiintoisemmiksi kun perusasiat on saatu haltuun ja voidaan keskittyä hieman vaikeampiin asoihin.

Koulupäivä hurahti ohi melkoista vauhtia. Iltapäivällä suuntasimme Anne-Marien ja Philippin kanssa katsomaan mahdollista asuntoa Pärnu mnt 38. Asunnossa oli kolme erillistä makuuhuonetta sekä pienehkö keittiö. Sijainti oli ihan kohtalainen, asunto tarpeeksi iso, mutta ainut ongelma oli puuttuvat huonekalut. Ilmoituksessa sanottiin, että koko asunto on sisustettu ja valmis sisäänmuutettavaksi. Keittiö oli asunnon paras osa ja sisälsi uuden jääkaapin sekä hellan. Huoneissa ei vain ollut juuri mitään huonekaluja. Yhdessä oli sohva, joka avautui sängyksi, toisessa oli lasten sänky. Sanoimme ei asunnolle, koska olisi mahdotonta saada kolmelle tarvittavat kaapit ja sängyt näin lyhyessä ajassa. Ja ei ole mitän ideaa ostaa uusia tavaroita puoleksi vuodeksi.

Kävimme myös katsomassa asuntoa Lai-kadulla vanhassa kaupungissa. EILC-koordinaattorimme, Kaisa, oli järjestänyt tämän tapaamisen ja kyseessä piti olla opiskelijoille jaettavaksi soveltuva nelihuoneinen asunto. Kyseessä oli kuitenkin aivan upouusi luksusasunto kahdessa kerroksessa.. Asunto oli aivan täydellinen, mutta vain kahdelle ihmiselle. Vuokra oli melko messevät ~13 000 kruunua, eli yhdelle maksettavaa tulisi noin 434 euroa, mikä on aivan liikaa meidän budjetille. Minun budjetti on hieman suurempi (kiitti KELA) kuin saksalaisen asuinkumppanini. Yhteensä 500 eurolla kuukaudessa ei kauhean hulppeaa kämppää hankita.

Löysimme Internetistä kuitenkin muutaman uuden asuntoehdokkaan. Huomenna toivottavasti saamme sovittua vielä muutaman uuden tapaamisen.

Päivään mahtui myös yksi yllättävä tapahtuma! Kati ja Sanja olivat tulleet Suomesta päiväristeilylle Tallinnan ihmemaailmaan. Kaljakärryt kolisivat, kun tyttöset rällästivät ympäri kaupunkia. Ehdin vain pieneksi hetkeksi istahtamaan samaan pöytään, mutta kova meno näytti olevan päällä. Jo kuudessa tunnissa Kati oli saanut kaksi kosintaa, joten ennen Suomen vesille pääsyä hän on varmaan jo naimisissa. Sain myös erittäin mieluisan lahjan hienoilla omistuskirjoituksilla. :)



Kamera alkaa pikkuhiljaa sanomaan itseään lopullisesti irti. Kuvaaminen ei aina onnistu, koska kameran näytölle tulee vain teksti "käynnistä uudelleen". Sen jälkeen zoomi riehuu edestakaisin, kunnes lopulta sammuu?

Huomenna edessä on viikon viimeiset kielitunnit ja illalla suunta on taas baarin puolelle. Tällä kertaa lähdemme tutustumaan klubien maailmaan Tallinnassa. Lauantaina ohjelmassa on international dinner party, jonne emme ole vieläkään päättäneet mitä kokkaisimme. Myöhemmin ilta jatkuu Shot-partyilla, jossa kaikki shotit maksavat 25 kruunua. Ei lupaa hyvää. Sunnuntaina on vihdoin ja viimein täysin vapaa päivä. En malta odottaa, että saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.

Keskiviikko 13.

Tere!

En ehtinyt eilen bloggailemaan ollenkaan, joten nyt pitää kiriä aikataulu kiinni kahdella postauksella.

Eilinen päivä oli hyvin kiireinen kielikursseineen, vierailuineen sekä iltamenoineen. Kielituntien jälkeen matkustimme puuduttavimmalle luennolle missä olen koskaan ollut. Viron opiskelijoiden eduston tiloissa nuorehko virolaismies piti meille esitelmää Viron poliittisesta historiasta. Esitys kesti tunnin, oli melko yksitoikkoinen ja sisälsi pelkkää puhetta. Silmäluomet muuttuivat sekunnissa tuhannen kilon painoisiksi ja pää alkoi hälyttävästi nuokkua kohti lattiaa. Noin puolet ryhmästä nukkui luennon aikana. Hereilläpysyminen oli yllättävän vaikeaa.

Puuduttavan luennon jälkeen suuntasimme Riigikoguun, eli Viron eduskuntaan. Parlamentti sijaitsee Toompeanmäen huipulla, jonne kipuaminen oli jo sinäänsä urheilusuoritus. Itse talo on pinkki ja pienehko verrattuna Helsingin eduskuntataloon. Rakennustyyli on kuitenkin tyystin erilainen ja Riigikogu muistuttikin enemmän linnaa kuin parlamenttia. Koristeelliset huoneet ja käytävät päättyivät istuntosaliin, jossa kuuntelimme hetken aikaa puheita, joista emme ymmärtäneet sanaakaan.

Parlamenttitalon istuntohuoneen edessä on käytävä, jossa katto on pyöreähkö. Jos seisoo ison huoneen toisessa nurkassa, seinän muoto kuljettaa äänen huoneen toiseen nurkkaan aivan kuin mikrofoniin puhuessa. Todella jännä ääniefekti, jota ne edes osaa kuvailla oikein. Kyseistä ääniefektiä pidetään kuitenkin demokratian vertauskuvana - kieroilu ja salailu ei onnistu, koska puheet kuuluvat huoneen jokaiseen nurkkaan.

Politiikkapäivä oli niin kuiva, että vastapainoksi piti käydä nauttimassa muutama virkistävä olunen. Suuntasimme Karja Kelder pubi/ravintolaan, joka sijaitsee aivan hostellimme "alakerrassa". Paikalla oli melkeen koko ryhmä ja ilta jatkui melko pitkään. Vaihdoimme vielä lopuksi Nimeta-pubiin, jossa oli Ladies Night. Naisille drinksut olivat kaksi yhdenhinnalla. Opiskelijoina tietysti jaoimme halvat alkoholit myös ryhmän poikien kanssa, joka johti tilanteeseen, jossa meille ei enää tarjoiltu. Olimme kuulemma rikkoneet sääntöjä ja meille ei enää tarjoilla.

Ilta oli kuitenkin oikein mukava ja poiki paljon hyviä (ja ei niin hyviä) ideoita. Perjantaina mennään taas!

Vapaailta

Miten paljon viikossa onkaan tapahtunut! Hassua, että viikko sitten tiistaina kaikki saapuivat tänne hostelliin, mutta nyt ollaan tehty yhdessä jo niin paljon kaikenlaista. Aika on periaatteessa mennyt todella nopeasti, mutta ajatellessa taaksepäin tuntuu kummalliselta miten ollaankin ehditty niin moneen paikkaan.

Tänään ollaan istuttu koulussa taas muutamat kielitunnit ja opittu sijamuodoista. Nyt ollaan tultu jo pikkuhiljaa siihen vaiheeseen, että ihan pelkällä suomen kielen osaamisella ei enää pötkitä kovin pitkälle. Klarikan opeista on kuitenkin tarttunut niin paljon asioita takaraivoon, joten eiköhän tästä kurssista selvitä kunnialla.

Olen saanut pienen flunssanpoikasen. Nenä on ihan tukossa ja aivastella saa kokoajan. Kävin tänään apteeksissa ostamassa Nasolinia ja Strepsilsejä. Nyt kuitenkin voisin mennä takaisin pötköttelemään ja lukemaan.

Ja äiti, kyllä, mulla on tarpeeksi vaatetta päällä.

Viikko takana, muutama edessä

Ensimmäinen viikko on nyt takana ja siihen on mahtunut paljon kaikenlaista. Ensimmäisestä päivästä lähtien tekemistä on riittänyt vaikka muille jakaa eikä loppua näy ainakaan ihan vielä. Moni asia on loksahdellut paikalleen ja vielä kaivattaisiin asuntopalasen loksahdusta. Olemme menossa katsomaan neljähuoneista asuntoa melko lähellä keskustaa. Etsimme vielä neljättä vuokralaista, mutta uskoisin, että joku vaihtareista varmasti haluaa halvan keskikaupunkikämpän.

Tänään palasimme arkeen ja kielitunneille. Iltapäivällä lähdimme vierailulle Skypen toimistoon. En tiennyt, että Skypen alkuperäinen idea on syntynyt Virossa Neuvostoaikana. Paikallisilla nuorilla miehillä oli hieno idea ja tarvittava taito ja jopa uhkarohkeiden sattumien kautta he löysivät ruotsalaisen rahoittajan. Kuten moni tietää, Skype on nykyään suositumpi pikaviestintäväline kuin Messenger. Tallinnan toimisto oli hyvin suuri. Neljä kerrosta Skypen tiloja, joissa toimivat asiakaspalvelu sekä tekninen tuki. Itse toimisto oli erittäin moderni, open office-tyylinen ratkaisu, josta löytyi myös mm. biljardipöytä sekä Guitar Hero.

Saimme tänään myös uuden kurssilaisen ja italialaisten määrä kasvoi taas yhdellä. Tänä iltana kokkausvuoro on italialaisilla, jotka valmistavat meille jonkin sortin pastaa. Italialaiset ovat hyvin leppoisia kavereita, mutta aikataulut on varmasti melko käsittämätön termi. En ymmärrä miten samat kaverit voivat aina olla myöhässä? Tyylikkäästi 5 minuuttia myöhässä jne. Saa nähdä saammeko me ruokaa vielä tämän päivän puolella.

Yksi merkittävin tapahtuma tänään oli, kun löysin kaupasta oikeasti kuivaa omenasiideriä. Pullollinen tätä hyvää siideriä maksoi vain alle euron, joten olen jo nyt merkkiuskollinen tälle ihanuudelle. Kaikki muut paikalliset siiderit ovat hyvin makeita. Ällöttävyyden huipentuma on kuitenkin kirsikkasiideri, jota makeampaa en ole koskaan eläissäni maistanut.

Huomenna edessä on ainoastaan kielikurssit ja iltapäivän tulisi olla vapaa. Jos saisi vihdoin järjesteltyä matkalaukkua, pestyä hieman pyykkiä ja vaikkapa vaan oltua ja köllöteltyä. Keskiviikkona ohjelma jatkuu vierailulla Viron parlamentissa. Torstaina menemme varmaan katsastamaan uuden asuntokokelaan. Perjantaina illalla edessä on International Dinner party, johon jokaisen maan tulee tuoda omaa kansallisruokaansa. Emme ole vielä muiden suomalaisten kanssa päättäneet mitä teemme, joten ehdotuksia otetaan vastaan. Olemme pohtineet monia eri vaihtoehtoja, joista osa ohessa:

-Uunilohi (tylsä)
-Poronkäristys (saako täältä, liian kallis?)
-Karjalanpiirakat ja munavoi
-Ruispalat, joissa päällä kraavilohta sekä jotain soossia (ei niin suomalainen?)
-Makaroonilaatikko
-Lihapullat

Ruokaan käytettävät astiat sekä valmistusaika ovat rajallisia. Pienen hostellin keittiössä kokkaa neljä eri kansallisuutta, eikä astioita varmasti riitä kaikille. Syöjiä tulee yhteensä noin 40. Apua?

Back in Tallinn!

Matkustimme lauantaina aikaisin aamusta Tallinnan ja Latvian rajan lähellä sijaisevaan Võruun. Ohjelman sisällöstä ei ollut kauheasti tietoja etukäteen, joten lähes kaikki tuli yllätyksenä. Reissu oli kuitenkin erityisen onnistunut.

Lähdimme matkaan aamutuimaan lauantaiaamuna ja ajelimme pitkän matkaa unisissa tunnelmissa lumisten peltojen halki. Kielikurssin vetäjä, Kaisa, keksi aloittaa kaikkien kesken pelin, jossa jokaiselle valitaan salainen enkeli. Enkeli päätettiin valitsemalla arpalappu hatusta. Omalle suojatilleen tuli olla erityisen mukava, antaa lahjoja ja auttaa kaikissa tilanteissa. Suojatin ei kuitenkaan saanut antaa arvata, että olit hänen oma enkelinsä. Enkelileikki osoittautui hyvin suosituksi ja illan aikana toimiteltiin salaisia lahjoja suklaasta Vana Tallinnaan. Jokainen sai paluumatkalla arvata oman enkelinsä nimeä, jonka jälkeen enkeli sai paljastua.

Bussissa istumisen ja haikaranpesäbongailun jälkeen saavuimme reissun ensimmäiseen kohteeseen, Võrun sotilastukikohtaan. Virolaiset ovat hyvin ylpeitä armeijastaan ja sen huomasi jalkaväen tukikohdassa, jossa esittelyn piti lähes apinamaisesti edennyt korkea-arvoinen sotaherra. Armeija on pakollinen kaikille virolaisille 18-26-vuotiaille miehille eikä vaihtoehtoista palvelusta tunneta. Armeija-alueelle mennessä kaikkien passit syynättiin hyvin pitkään. Päästiin sisään, joten en usko meidän olleen riski Viron valtiolle.

Viivyimme armeijassa suunniteltua pidempään, jonka seurauksena lounastauko sekä kiertelyaika Võrussa jäivät pois ohjelmista. Ajoimme sen sijaan pimeitä metsäteitä pitkin paikallisen sepän pajalle. Seppä esitteli raudan takomista sekä kertoi omista töistään yleisesti. Syrjäinen seppäpaja on kuulemma suosittu turistikohde.

Seppävierailun jälkeen päästiin vihdoin ajamaan majoitukseen. Olimme spekuloineet majoituksen laatua ja paikkaa pitkään, mutta kohde yllätti meidät kaikki. Kyseessä oli melko suurehko vierasmaja hienossa vanhassa rakennuksessa. Koko hotelli oli ryhmämme käytössä, joten emme häirinneet ulkopuolisia turisteja. Yövyimme kahden ja kolmen hengen huoneissa. Pitkällisen vakoilun ja vaanimisen tuloksena saimme vallattua Francescan kanssa oman privaatin kahdenhengen huoneen. Majoituksessa meille tarjoiltiin vielä maittava kotitekoinen illallinen, joka sisälsi kaikkia virolaisen keittiön perinteisiä ruokia.

Ruokailun jälkeen keskityttiin nauttimaan juhlajuomasta sekä virolaisista kansantansseista. Paikalle tilattu tanssiryhmä esitti ensin muutaman tanssin, jonka jälkeen saimme tanssia samoja tansseja ammattilaisten opastuksella. Vanhana tanhuujana toki haldasin homman mainiosti. Tanssit olivat melko helppoja ja todella hauskoja. Kaikki nauttivat tansseista ja muutamat tanssit tanssittiin jopa kahteen kertaan.

Tanssien nostattama tunnelma siivitti iltaa maaesittelyihin. Kaikkien osallistujamaiden piti tehdä omasta maastaan ja kulttuuristaan PowerPoint-esitys, joka esitettiin muille isolta näytöltä. Meidän Suomi-esityksessä edettiin kuvien avulla. Esittelimme ensin perustietoja Suomesta, sen jälkeen keskityimme outoihin faktoihin, Tarja Halosen ja Conan O'Brienin yhdennäköisyyteen sekä suomalaisiin perinneruokiin sekä -juomiin. Lopuksi näytimme vielä Studio Julmahuvin Roudasta Rospuuttoon pätkän englanninkielisilla teksteillä. Videon voi tsekata täältä: http://www.youtube.com/watch?v=nUyFg9xoPKk&feature=related

Esityksien jälkeen illan ohjelma oli vapaata. Kävimme mm. saunassa, jossa esittelimme latinoille "kunnon" löylyjä ja kierimässä lumihangessa. Sauna oli melko pieni, mutta melko hyvin sinne mahtui 24 henkeä.. Ilta jatkui vielä juhlahumussa pitkälle seuraavan aamun puolelle.

Sunnuntaiaamuna herätyskello soi armottomasti jo klo 8.45. Nukuttuja tunteja kertyi yhteensä noin 4, joten aamulla olo oli hieman kankea. Keräsimme kuitenkin päällemme kaikki lämpimät vaatteet ja suuntasimme pulkkamäkeen. Emme tienneet missä kyseinen mäki sijaitsi ja saimme yllätykseksemme tietää, että kyseinne mäki sijaitsee Latvian puolella. Rajalla ei normaalisti ole tulleja eikä passitarkastuksia EU:n tavan mukaisesti, mutta tällä kertaa saimme erityiskohtelua ja meidät ratsattiin passeja myöden. Muutamalla reissulaisella oli mukana vain ajokortti tai henkilökortti, jotka eivät kelpaa kansainvälisiksi henkilöllisyystodistukseksi. Tullimies oli melko vihainen latvialainen, jonka kynsistä selvisimme vain latvialaisen Katrinan tulkkaustyön avulla.

Pääsimme kuitenkin pulkkamäkeen, jossa oli vuokrattavana kaikenlaisia menopelejä. Valitsimme suuret renkaat, jotka oli varta vasten kehitetty mäenlaskuun. Mäessä löytyi myös hissi joka veti meidät aina mäen huipulle. Pieni krapulanpoikanen unohtui hetkessä, kun pääsimme laskemisen makuun. Laskimme kymmeniä kertoja ja kisasimme mitä erilaisilla tyyleillä. Kahden tunnin laskemisen jälkeen kävimme vielä kahvilla, jonka jälkeen suuntasimme takaisin Viron puolelle ja kohti Tallinnaa.

Paluumatkalla bussikuski sai loistavan idena ajaa Vijandin läpi ja esitellä meille vielä paikallisen kirkon (?) jäänteet, jotka ovat paikan yleisin turistinähtävyys. Kävimme vielä väsyneitä katsomassa kyseiset tiilikasat ja saimme aikaiseksi vain täysimuotoisen lumisodan, jonka italialaiset hävisivät aivan sata nolla.

Paljon kivoja asioita mahtui lyhyeen aikaan ja reissu oli kokonaisuutena erittäin onnistunut. Tahtoisin vieläkin laskemaan mäkeä muutaman kerran... Huomenna on kuitenkin edessä paluu arkeen ja kielikursseihin. En ole vielä edes tehnyt läksyjä, joka on päätähuimaava "tee kolme kysymyslausetta". Ehkäpä keksin ne taas bussimatkalla.

Kuvia reissulta on omassa kamerassa melko nihkeästi (koska se on edelleenkin huono!), mutta muiden kameroissa kuvia riittää vaikka muille jakaa.

Me is a turist

Meinasin taas unohtaa kirjoittelut! Onneksi joka iltaiseksi perinteeksi on muodostunut jo nörtteilyhetki jolloin kaikki kaivavat tietokoneet esiin ja istuvat olkkarissa nörtteilemässä.

Tänään on (taas) ollut hyvin täysi päivä. Aamulla 9 alkoivat kielitunnit, joita oli tänään vain kaksi. Kielikurssimme järjestejä on Sisekaitse Akadeemia, jonka ylpeyksiin kuuluvaa katastrofisimulaattoria meille esiteltiin. Tietokoneohjelma joka toimii joystickillä on osa opiskelijoiden koulutusta, jossa opetetaan oikeita käyttäytymismalleja ja toimenpiteitä. Harmiksemme ohjelmaa esittelemään tullut iloinen virolaisturvamies ei oikein osannut englantia eikä ohjelmakaan oikein toiminut..



Suoraan kielikurssien jälkeen kävimme tutustumassa Tallinnan salaisiin tunneleihin. En ole koskaan ennen kuullutkaan kyseisistä tunneleista vaikka melko useasti täällä on tultu vierailtua. Tallinnan alla kiemurtelevat tunnelit on rakennettu Ruotsin vallan aikana ja myöhemmin niitä ovat käyttäneet venäläiset sekä kodittomat. Vuonna 2007 Viron paikallinen museovirasto avasi kohteen turisteille.



Huomenna lähdetään 8am kohti Võrua, jossa ollaan koko viikonloppu. Edessä on Suomi-esittely PowerPointilla, kelkkailua, sauna, bileet ja taisivat itävaltalaiset luvata mennä lumeen kierimäänkin.. :P

Kuvia tulee ehkä joskus lisääkin (ei kuitenkaan itävaltalaisista lumessa) jos kamera suostuu yhteistyöhön. Se on niin vanha ja raihanen, että saan sillä hyviä kuvia ainoastaan päivänvalossa. Vink vink, joku voisi ostaa minulle uuden kameran!

Ihme paikka

Ehdinpäs tänäänkin kirjottelemaan tänne blogiin!

Eiliset welcome partyt meni oikein mukavasti ja kotiinkin päästiin jo ihan ihmisten aikaan. Meille oli varattuna oma tila St.Patrick pubista, jossa oli tarjolla kaikkea ihanaa sormiruokaa. Valkosipulileipä oli illan ehdoton hittituote. Ja ihana jälkihaju seurasi vielä seuraavanakin päivänä..

Aamulla odotti karu paluu arkeen, kun herätyskello pärähti soimaan 7 am. Ysiksi piti ehtiä kielitunneille, jotka olivat taas mukavat, mutta eivät tarjonneet mitään uutta. Kielitunteja on päivittäin kolme 1,5 tunnin pätkää. Aika meni kuitenkin melko nopeasti ja kyllä ne ulkkaritkin oppii kun tarpeeksi monta kertaa jankataan.

Tänään oli iltapäivä vapaata aikaa, joten suunnistin suoraan hostellille nukkumaan. Kevyet päiväunet tulivat tarpeeseen, koska univelkaa on huomaamatta kertynyt jo jonkin verran. Tulosta saakka lähes joka hetki on ollut jonkinlaista tekemistä, joten omaa uneliaisuutta ei ole edes huomannut.

Tekemisen määrä ei todellakaan ole vähenemässä vaan heti huomenna koko iltapäivän ja illan täyttää "secret tunnels" -kiertokäynti sekä opastettu kierros vanhassa kaupungissa. Lauantaina lähdetään heti aamutuimaan ajelemaan kohti Vorua (miksen saa virolaista kiemuraööta?) jossa vietetään koko viikonloppu.

Olen varannut majoituksen tästä hostellista ensi maanantaihin saakka. Sen jälkeen tässä hotellissa on täyttä, joten muutto on edessä. Varmaan muutama yö pitää viettää tuossa naapurihostellissa, joka toivottavasti ei ole yhtä kummallinen kuin tämä. Kuten aikaisemmin kirjotin, tässä hostellissa on oikein mukava kodikas tunnelma ja tätä pyörittää yksinään nuori Ed niminen kundi. Nyt alkaa pikkuhiljaa kuitenkin menemään pata jumiin näiden paikallisten kanssa. Hostellinpitäjällä on aina omat bailut käynnissä ja tälläkin hetkellä paikalla on 5 virolaista miestä jotka kiskovat kaljaa ja puhuvat kovalla äänellä toistensa päälle. Välillä käydään hieman rappukäytävässä pössyttelemässä ja sen jälkeen onkin taas huutamisen vuoro. Toki musiikin tulee myös olla kovalla, jotta sen päälle on mukavampi huutaa. Onneksi sain Anne-Marielta lainaksi korvatulpat, joten nukkumisen pitäisi onnistua.

Tajusin tänään, että tässä blogissa pitäisi olla kuvia. Otin kamerankin tätä tarkoitusta varten mukaan, mutta edelleen se makaa tuolla läppärilaukun pohjalla. Ehkä saan huomenna otettua kuvia eksoottisesta vanhasta kaupungista..

Ääööüü ja õõ!

Tänään olen oppinut, että viron kielessä on hyvin kummallisia kirjaimia sekä myös oppinut lausumaan niitä. Olen myös tavannut oman nimeni viroksi. Eli, viron EILC-kielikurssi ei ole kauhean vaativa. Oli hauska seurata muun maalaisten kamppailua yksinkertaisten kirjainten ääntämisen kanssa. Eihän se voi olla niin vaikeaa sanoa aa, ää, öö?

Kielikurssi pidetään Sisekaitse Akadeemian tiloissa Piritan kaupunginosassa. Itse koulu on vanha sotakoulu ja taisi joku mainita jotain vankilastakin? Laitoksessa opiskellaan valtion ammatteihin poliiseiksi, rajavartioksi jne. Meidän kielen opettaja oli todella mukava Katrin niminen nainen, joka puhui hyvää englantia sekä oli huumorintajuinen. Saimme läksyksi lukea viisirivisen tekstin viroksi :)

Illalla meillä on ensimmäiset viralliset welcome partyt. Ulkona on aivan kaamea lumi-ilma, joten onneksi kyseinen pubi sijaitsee aivan nurkan takana. Ensin toki hieman aloitellaan täällä hostellilla.

Asuntojen suhteen on nyt pientä hakemista. Olen perjantaina näkemässä kiinteistövälittäjän, joka esittelee minulle yksiötä aivan ydinkeskustassa. Asunnon vuokra on kuitenkin melko korkea, joten olen edelleen avoin myös toisille vaihtoehdoille. Olemme Anne-Marien ja Philippin kanssa, jotka tulevat myös EBS:ään, katselleet isompia asuntoja. Muutama varteenotettava kokelas on löytynyt melko läheltä keskustaa. Ajattelimme laittaa hostellin pitäjän Edin soittamaan välittäjälle ja kysymään suoraan viroksi käykö kyseinen asunto kolmelle opiskelijalle.

Kyseinen Anne-Marie on aivan kuin Julia! Samaa näköä on huomattavasti, saksa on kieli ja opiskelupaikka teknillinen korkeakoulu! Ja on vielä hyvin mukavakin.

Mutta nyt kiehuu pasta ja kohta kuohuu skumppa!

Ilta number uno!

Nyt on sitten vaihtoaika korkattu. Ensimmäinen ilta alkaa olla takana ja on pikku hiljaa aika mennä nukkumaan, koska kaikilla painaa matkustaminen jaloissa. Huomenna alkaa sitten kieliopinnot 10 aamulla ja sen jälkeen opiskellaan viroa päivittäin kuukauden ajan.

Hostelli on todella pieni ja lähes koko porukka on vaihtareita. Moni on majoittumassa tänne koko kuukaudeksi, joten täällä ne bileet taitaa sitten jatkossakin olla. Käytiin tänään ensin Viru keskuksessa kääntymässä ja sen jälkeen käytiin vielä ensimmäisillä kaljoilla läheisessä pubissa.

Käytiin myös joulutoria katsomassa, mutta siellä oli jo putiikit kiinni. Täällä on kuitenkin edelleen kaikki jouluvalot paikoillaan ja venäläisillä joulumieli korkeimmillaan.

Nyt kuitenkin ensimmäisen yön unet ja huomenna tositoimiin!

Me is perillä!

Jee! Onnistuin pääsemään Tallinnaan asti, löytämään hostellin ja jopa saamaan kaikki tavarat ylös asti! Itse hostelliin johtava käytävä oli melko pelottava kaikessa neuvostoliittomaisessa glamourissaan ja olin aivan varma, että nyt asutaan hiirien kanssa reikäsellä patjalla.

Käytävä ei kuitenkaan kertonut ihan kaikkea hostellista. Hostelli sijaitsee nelikerroksisen (?) kerrostalon ylimmässä kerroksessa, joten portaita riitti. Hissiä ei tietystikään ole. Myös portaat olivat hengenvaarallisen pienet ja kuluneet. Onneksi niitä täytyy kulkea kaikkien tavaroiden kanssa vain kahdesti. Huohottaen saavuin hostellin pääovelle ja sisäänpäästyäni yllätyin mukavasta ja siististä huoneesta. Koko hostellin pinta-ala on varmasti alle 100 neliötä ja tuntuu kuin asuisi jonkun kotona. Olin varannut yhden hengen dormin (mikä sellainen edes on?), mutta minut ohjattiinkin neljän hengen dormiin. Muita ei vielä ole saapunut, joten sain onnekseni valita alasängyn.

Asuntoasiakin notkahti askeleen eteenpäin kun kiinteistövälittäjä lähetti sähköpostia ja halusi tavata asunnolla perjantaina. Meillä on kuitenkin kulttuuriohjelmaa samana perjantaina, joten laitoin ensin viestiä tutorilleni tarkemmista aikatauluista. Asunto on kuitenkin hieman tärkeämpi kuin vanhan kaupungin kulttuurikierros.

Ulkona ei ole yhtä kylmä kuin Suomessa, mutta märkää lunta on kadut täynnä. Täällä ei varmaan ole näitä sivukatuja aurattu koko talven aikana, joten kaikkialla on jäätä ja hervottomia lumikinoksia. Ja hiekka on varmaan maasta loppu, koska sitäkään ei näkynyt juuri missään! :)

Pitäisi varmaan lähteä täältä "tutustumaan" kaupunkiin ja katselemaan nähtävyyksiä, mutta tekisi lähinnä mieli mennä nukkumaan ja lukemaan kirjaa. Vaikka matkustusmatka ja aika olikin noin lyhyt niin olen silti melkolailla poikki. Ehkäpä se on se stressi mikä oli tänne asti selviämisestä ja oikean paikan löytämisestä, joka nyt laukeaa.

Lähtöyritys 2

Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, eilinen lähtöyritys meni hieman penkin alle. Passi oli jäänyt kotiin ja matkanteko päättyi satamaan. En viitsinyt sijoittaa omaisuutta Tallinkin iltalähtöihin, joten olin kotona vielä yhden yön ja lähdin vasta tämän aamun Viking Linen lähdöllä. Ehdin vielä tiivistämään pakkauksiani ja sain kaiken tärkeän mahtumaan mukaan. Onneksi pääsin Saken kyydillä satamaan (kaksi kertaa), joten ei tarvinnut rehkiä laukkujen kanssa julkisissa. Kiitti Sakke!

Viking Xpress on muuten melko huono laiva. Ainakin, jos suunnitelmissa ei ole istua koko päivää baarissa tai seisoskella eläkeläisten lihatiskillä. Istumapaikkoja on hyvin nihkeästi ja lapsiperheiden pikku-Petterit vievät ainakin kolme penkkiä. Julkista nettiyhteyttäkään ei laivahenkilökunnan mukaan ole, mutta kyllä täältä jokin suojaamaton verkko löytyi. Ylhäällä on yksi yleinen kone, jossa Internetin käytöstä joutuu pulittamaan vain vaivaiset 8 euroa tunnilta!

Ensimmäinen haaste Tallinnan päässä on löytää hostellille sekä selvitä laukkujen kanssa ylös asti. Toivottavasti varauksessa on kaikki kunnossa ja hostelli on elämiskelpoinen. Vireillä on myös muutama asuntokokelas, jotka ovat hieman hintavampia, mutta mahtavalla sijainnilla. Enää pitäisi ehtiä katsomaan niitä ennen kuin joku toinen ehtii viemään taas yhden asunnon nenän edestä.

Rakas KELA muisti minua eilen päätöksellä, jonka mukaan Viroon matkustavan opiskelijan asuntolisä on huikeat 75 euroa. Lisä nousee normaaleihin lukemiin, kunhan saan aikaiseksi vuokrasopimuksen, josta näkyy vuokran määrä.

Pohdin myös Erasmus- sekä EILC tukien maksupäiviä. Ei toki sillä, että olisin vielä rahaton, mutta budjetin suunnittelemisen kannalta olisi helpompaa, mikäli tietäisi maksupäivistä edes jotain. En oikein tiedä lasketaanko opiskeluni alkavaksi tammikuusta EILC-kurssista vai vasta helmikuusta oikean Erasmus-opiskelun alusta. Kaiken logiikan mukaan tuen tulisi olla minulla tammikuun aikana.

Lähtöyritys 2 onnistui ylitse odotusten. Selvisin laivaan asti ja nyt jännitetään selvittäisiinkö vielä jäätyneen meren yli. Ettei tarttis kävellä.

Mä vaan osaan

Ei mennyt taas ihan niinkuin elokuvissa.

Laiva lähti klo 11.30. Tiina on edelleen Suomessa.

Ainoastaan minä pystyn unohtamaan passin kotiin kun ollaan lähdössä matkalle. Ainoastaan minä voin huomata vasta satamassa että se puuttuu.

Oli taas niin tiinamainen aloitus tällekkin reissulle että huhheijakkaa! Jos kokeilisi huomenna uusiksi paremmalla onnella.

Onneksi koulu alkaa vasta 6.päivä, joten en sentään sieltä myöhästy. Tai eihän sitä vielä tiedä... :D

Että sellasta.

Lähdön hetki koittaa

Lähtö Tallinnaan on siis huomenna klo 11.30. Pitkä odotus on nyt takana ja edessä kuusi kuukautta kaikkea uutta ja toivottavasti paljon ihania kokemuksia.

Pakkaaminen on vielä vaiheessa ja tuntuu, että kaikki ei millään mahdu mukaan. Lainasin äidin suurta matkalaukkua, mutta se on tällä hetkellä jo ääriään myöden täynnä vaikka sieltä puuttuu vielä noin kolmasosa tavaroista! Pakkaamattomien listalla ovat edelleen mm. toppatakki sekä paksut talvikengät, jotka tunnetusti vievät hyvin hyvin vähän tilaa...

Olen nyt myös saanut käsiini EILC-kielikurssin ohjelman sekä osallistujaluettelon. Ohjelmaa on todella paljon ja mielenkiintoisia vierailukohteita riittää ihan joka viikolle. Käymme mm. Võrumaalla rekiajelulla, vierailemme Viron parlamentissa, tutustumme vanhaan vankilaan sekä käymme Estonia Teatterissa katsomassa baletin Joutsenlampi. Virallisten ohjelmien lisäksi tiedossa on varmasti myös niitä epävirallisia kestejä.

Ainiin, ja onhan siellä myös opiskelua! Päivittäin kieliopinnot alkavat 9.30 ja päättyvät 14.30. Kielen opiskelu aloitetaan alkeista, joten tässä avautuu hieno mahdollisuus pätemiseen. Uskon kuitenkin, että opin tälläkin kurssilla paljon uutta ja ihmeellistä vaikka olenkin alkeiskurssin käynyt jo kahteen kertaan. Kolmas kerta toden sanokoon.

Selatessani kurssin osallistujalistaa olin yllättynyt osallistujien määrästä. Tietojeni mukaan kevätlukukauden kielikurssit eivät ole olleet kovin suosittuja, koska esim. Saksassa ja Britanniassa syyslukukausi päättyy vasta tammikuun loppuun ja täten opiskelijat eivät ehdi vaihtokohteeseen vielä tammikuussa. Suurin osa osaanottajista on kotoisin Saksasta tai muusta saksankielisestä maasta. Pääsen siis varmasti myös harjoittamaan uskomattoman mahtavia saksan taitojani. "Darf ich Ihren Mantel nehmen?", "Nein, danke. Ich muss heute fahren." ja muut tärkeät fraasit ovat siis varmasti kovassa käytössä.. :)

Nyt kuitenkin painun nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä pakkaamaan. Huomenna taakse jää kotoinen Suomi ja on aika loikata lätäkön yli Viron ihmeisiin. Koti-ikävä iskee varmasti jossain vaiheessa, joten muistakaapa lueskella ja kommentoida täällä ja tietysti tulla vierailemaan Tallinnaan!