Lähdimme matkaan aamutuimaan lauantaiaamuna ja ajelimme pitkän matkaa unisissa tunnelmissa lumisten peltojen halki. Kielikurssin vetäjä, Kaisa, keksi aloittaa kaikkien kesken pelin, jossa jokaiselle valitaan salainen enkeli. Enkeli päätettiin valitsemalla arpalappu hatusta. Omalle suojatilleen tuli olla erityisen mukava, antaa lahjoja ja auttaa kaikissa tilanteissa. Suojatin ei kuitenkaan saanut antaa arvata, että olit hänen oma enkelinsä. Enkelileikki osoittautui hyvin suosituksi ja illan aikana toimiteltiin salaisia lahjoja suklaasta Vana Tallinnaan. Jokainen sai paluumatkalla arvata oman enkelinsä nimeä, jonka jälkeen enkeli sai paljastua.
Bussissa istumisen ja haikaranpesäbongailun jälkeen saavuimme reissun ensimmäiseen kohteeseen, Võrun sotilastukikohtaan. Virolaiset ovat hyvin ylpeitä armeijastaan ja sen huomasi jalkaväen tukikohdassa, jossa esittelyn piti lähes apinamaisesti edennyt korkea-arvoinen sotaherra. Armeija on pakollinen kaikille virolaisille 18-26-vuotiaille miehille eikä vaihtoehtoista palvelusta tunneta. Armeija-alueelle mennessä kaikkien passit syynättiin hyvin pitkään. Päästiin sisään, joten en usko meidän olleen riski Viron valtiolle.
Viivyimme armeijassa suunniteltua pidempään, jonka seurauksena lounastauko sekä kiertelyaika Võrussa jäivät pois ohjelmista. Ajoimme sen sijaan pimeitä metsäteitä pitkin paikallisen sepän pajalle. Seppä esitteli raudan takomista sekä kertoi omista töistään yleisesti. Syrjäinen seppäpaja on kuulemma suosittu turistikohde.
Seppävierailun jälkeen päästiin vihdoin ajamaan majoitukseen. Olimme spekuloineet majoituksen laatua ja paikkaa pitkään, mutta kohde yllätti meidät kaikki. Kyseessä oli melko suurehko vierasmaja hienossa vanhassa rakennuksessa. Koko hotelli oli ryhmämme käytössä, joten emme häirinneet ulkopuolisia turisteja. Yövyimme kahden ja kolmen hengen huoneissa. Pitkällisen vakoilun ja vaanimisen tuloksena saimme vallattua Francescan kanssa oman privaatin kahdenhengen huoneen. Majoituksessa meille tarjoiltiin vielä maittava kotitekoinen illallinen, joka sisälsi kaikkia virolaisen keittiön perinteisiä ruokia.
Ruokailun jälkeen keskityttiin nauttimaan juhlajuomasta sekä virolaisista kansantansseista. Paikalle tilattu tanssiryhmä esitti ensin muutaman tanssin, jonka jälkeen saimme tanssia samoja tansseja ammattilaisten opastuksella. Vanhana tanhuujana toki haldasin homman mainiosti. Tanssit olivat melko helppoja ja todella hauskoja. Kaikki nauttivat tansseista ja muutamat tanssit tanssittiin jopa kahteen kertaan.
Tanssien nostattama tunnelma siivitti iltaa maaesittelyihin. Kaikkien osallistujamaiden piti tehdä omasta maastaan ja kulttuuristaan PowerPoint-esitys, joka esitettiin muille isolta näytöltä. Meidän Suomi-esityksessä edettiin kuvien avulla. Esittelimme ensin perustietoja Suomesta, sen jälkeen keskityimme outoihin faktoihin, Tarja Halosen ja Conan O'Brienin yhdennäköisyyteen sekä suomalaisiin perinneruokiin sekä -juomiin. Lopuksi näytimme vielä Studio Julmahuvin Roudasta Rospuuttoon pätkän englanninkielisilla teksteillä. Videon voi tsekata täältä: http://www.youtube.com/watch?v=nUyFg9xoPKk&feature=related
Esityksien jälkeen illan ohjelma oli vapaata. Kävimme mm. saunassa, jossa esittelimme latinoille "kunnon" löylyjä ja kierimässä lumihangessa. Sauna oli melko pieni, mutta melko hyvin sinne mahtui 24 henkeä.. Ilta jatkui vielä juhlahumussa pitkälle seuraavan aamun puolelle.
Sunnuntaiaamuna herätyskello soi armottomasti jo klo 8.45. Nukuttuja tunteja kertyi yhteensä noin 4, joten aamulla olo oli hieman kankea. Keräsimme kuitenkin päällemme kaikki lämpimät vaatteet ja suuntasimme pulkkamäkeen. Emme tienneet missä kyseinen mäki sijaitsi ja saimme yllätykseksemme tietää, että kyseinne mäki sijaitsee Latvian puolella. Rajalla ei normaalisti ole tulleja eikä passitarkastuksia EU:n tavan mukaisesti, mutta tällä kertaa saimme erityiskohtelua ja meidät ratsattiin passeja myöden. Muutamalla reissulaisella oli mukana vain ajokortti tai henkilökortti, jotka eivät kelpaa kansainvälisiksi henkilöllisyystodistukseksi. Tullimies oli melko vihainen latvialainen, jonka kynsistä selvisimme vain latvialaisen Katrinan tulkkaustyön avulla.
Pääsimme kuitenkin pulkkamäkeen, jossa oli vuokrattavana kaikenlaisia menopelejä. Valitsimme suuret renkaat, jotka oli varta vasten kehitetty mäenlaskuun. Mäessä löytyi myös hissi joka veti meidät aina mäen huipulle. Pieni krapulanpoikanen unohtui hetkessä, kun pääsimme laskemisen makuun. Laskimme kymmeniä kertoja ja kisasimme mitä erilaisilla tyyleillä. Kahden tunnin laskemisen jälkeen kävimme vielä kahvilla, jonka jälkeen suuntasimme takaisin Viron puolelle ja kohti Tallinnaa.
Paluumatkalla bussikuski sai loistavan idena ajaa Vijandin läpi ja esitellä meille vielä paikallisen kirkon (?) jäänteet, jotka ovat paikan yleisin turistinähtävyys. Kävimme vielä väsyneitä katsomassa kyseiset tiilikasat ja saimme aikaiseksi vain täysimuotoisen lumisodan, jonka italialaiset hävisivät aivan sata nolla.
Paljon kivoja asioita mahtui lyhyeen aikaan ja reissu oli kokonaisuutena erittäin onnistunut. Tahtoisin vieläkin laskemaan mäkeä muutaman kerran... Huomenna on kuitenkin edessä paluu arkeen ja kielikursseihin. En ole vielä edes tehnyt läksyjä, joka on päätähuimaava "tee kolme kysymyslausetta". Ehkäpä keksin ne taas bussimatkalla.
Kuvia reissulta on omassa kamerassa melko nihkeästi (koska se on edelleenkin huono!), mutta muiden kameroissa kuvia riittää vaikka muille jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti