Se on täällä taas. Nimittäin kesän virallinen alku - WAPPU! Moni on toki aloittanut vapun viettonsa jo monia päiviä sitten, mutta mulle vappu alkaa tänä vuonna vasta huomenna illalla.
Päivällä on edessä vielä skumppavaraston täydentämistä ja yksi välikoe. Kokeesta kirmaan suoraan Linda Linen terminaaliin ja katamaraanilla lätäkön yli suoraan juhlinnan sydämeen. Botski saapuu Helsinkiin vasta 18.30, joten missaan Mantan lakituksen. Ei sillä, että sitä oisin minään vuonna kovin läheltä nähnyt.
Mulla on usein ollut kokeita vappuaattona. Viime vuonna oli pahamaineinen ruotsin koe, joka käytiin tekemässä haalarit päällä ja reppu täynnä juhlajuomaa. Huonostihan se meni, kuten arvata saattaa. Huomenna on hieman samanlaiset merkit ilmassa, koska kokeen aiheena on Balttian maiden taloustilanne, suhteet ja mahdollisuudet. Tässä on siis alkamassa ihan hieno traditio kämmätä kaikki kokeet 30.4.
Pääsen siis aloittamaan juhlahumuun liittymisen vasta puoli seitsemältä. Suunnitelmissa on keskustassa hengailua Mintun ja muiden ihkujen perusjamppojen kanssa. Toivottavasti ei sataisi vettä ettei tarttisi vetäytyä sisätiloihin. Hieman kylmä saa olla, mutta neste taivaalta lätistää niin juhlatunnelman kuin hiuksetkin. Jään kaupunkiin suoraan laivalta, joten en saa mistään haalareitani enkä lakkia. Tiedossa siis varsin alaston vappu.
Haalarit ja lakki vetästään päähän sitten lauantaina kun suuntaan Kaivariin pikniköimään toivottavasti auringonpaisteessa! Lauantaina myös melko moni vaihtari täältä Tallinnasta suuntaa Helsinkiin. Täällä liikkuu huhua, että wappu on Suomen hienoin juhla, jolloin kaikki on kännissä ja kaikilla on kivaa. Mistähän tai keneltähän ovat tuommoisen kuvan saaneet..
Lauantai-iltana olisi tarkoitus myös suunnata yökerhoon. En tiedä Helsingin yökerhoista enää yhtään mitään, koska en ole käynyt niissä hyvin pitkiin aikoihin. Onnela olisi ollut se perusratkaisu, mutta sitäkään ei enää ole! Saa nähdä mitä löydetään.
Ensimmäinen toukokuuta tarkoittaa myös sitä, että euroviisuihin on enää 25 päivää aikaa! Jei!
torstai 29. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
From Russia with love - part 2
Eli sitten tarinoita Pietarista.
Yöjuna Moskovasta lähti hieman ennen yhtä yöllä. Saapuminen Pietariin oli noin yhdeksältä seuraavana aamuna. Tällä kertaa juna oli venäläinen, mutta kuitenkin hyvin siisti ja lähes identtinen VR:n Tolstoi-junan kanssa. Tällä kertaa menimme suoraan nukkumaan ja odotin taas yhtä unetonta yötä. Olin kuitenkin melko hämmästynyt kun seuraavana aamuna heräsin vasta konduktöörin aamuiseen herätyskoputukseen. Olin nukkunut kuin tukki koko yön ja tällä kertaa sänky tuntui oikein mukavalta.
Kuten Moskovassakin, suuntasimme heti aamutuimaan kaupunkikierrokselle. Pietari oli paljon värikkäämpi, siistimpi ja hiljaisempi kuin Moskova. Moskovassa kadut olivat hyvin leveitä ja niille saattoi oikein mainiosti kuvitella pari tankkia köröttelemään. Pietari oli paljon eurooppalaisempi ja rakennukset olivat matalampia. Ensimmäisen pysähdyksemme teimme Eremitaasissa, joka koostuu viidesta eri rakennnuksesta, jotka ovat toinen toistaan koristeellisempia ja kultaisempia. Eremitaasissa on myös mittava taidekokoelma.
Matkalla Eremitaasiin bussikuskimme joutui sompailemaan pientäkin pienemmästä raosta ja selvisi tilanteesta naarmuitta. Takana tullut ESN Turku-ryhmän bussikuski ei ollut ihan yhtä näppärä vaan naarmutti bussia ja otti matkaansa parkissa olleen auton peilin. Eremitaasin jälkeen sitten sompailtiinkin bussien kanssa oikein olan takaa kun Turun ihmiset varastivat meidän bussin ja me jäimme odottelemaa sumuiseen ja kylmään säähän. Kävimme sillä välin tsekkaamassa sotalaiva Auroran, joka sijaitsi laivastopoikien koulun edessä.
Yllä olevassa kuvassa on Katariina II, eli tutummin Katariina Suuri, joka on aika hieno mamma. Hän oli alunperin saksalainen prinsessa, joka tuotiin Venäjälle Pietari kolmosen vaimoksi. Pietari oli kuitenkin vähän höperö ja Katariina murhautti hänet ja nousi itse keisarinnaksi. Katariina oli muutenkin ihan järkevä ja poisti mm. turhia etuuksia kaikista rikkaimmilta ja pyrki saamaan koulutusta kaikkien ulottuville. Hän myös ihaili Pietari Suurta ja rakensi tälle patsaita ja maalautti muotokuvia. Eihän siinä mitään, mutta Pietari Suuri taisa olla Katariinan murhaaman aviomiehen isoisoisä tai jotain vastaavaa. Katariina Suuresta on myös fakta, että hän ei koskaan käyttänyt samaa mekkoa kahdesti.
Näissä kuvissa on Katariinan palatsi. Kyse ei ole Disney Landista vaikka talot voisivat hyvin kuulua sinnekkin. Kyseinen palatsi on Katariinan kesäasunto, joka on remontoitu vanhojen piirustusten mukaiseksi. Palatsi pommitettiin pahoin ja sen jälkeen Neuvostojoukot veivät/rikkoivat paljon tavaroita. Osa kuitenkin säilyi evakuoinnin ansiosta ja ovat nyt näytteillä turisteille. Suurimmassa osassa huoneita oli hyvin paljon kultaa, jotka Katariinan jälkeen talossa asustellut Elisabeth lisäsi sinne. Katariina oli melko pihi sisustuksen suhteen, mutta Elisabeth päätti käyttää aitoa kultaa ja niin paljon kuin vain mahtui.
Aamun palatsiretken jälkeen suuntasimme kiertelemään kaupunkia omin nokkinemme. Pietari kaupunkina koostuu yhteensä 48 saaresta. Kävimme pienimmällä saarella, jossa sijaitsee pari museota sekä kirkko. Tämä kirkko on pitkään ollut Pietarin korkein kohta ja sinne on tuotu monien tsaarien ruumisarkut. Joku tsaari rakennutti kirkon ja sanoi, että korkeampia ei saa tehdä. Käskyn takana oli fakta, että Pietarissa maaperä on melkopaljon suota ja se ei kauheasti pidä isoja rakennuksia pystyssä - järkevää.
Meillä olisi ollut seuraavana päivänä ohjelmassa mahdollisuus jokiristeilylle tutustumaan Pietarin kanaaleihin. Retken hinta oli kuitenkin 15 euroa, joten säästäväisinä turisteina päätimme suunnata veneretkelle itsenäisesti. Löysimme saaren nokasta venelaiturin, josta lähtikin täysin samanlainen, 40 minuuttia kestänyt venekierros 350 ruplalla. Säästettiin siis ainakin 5 euroa.
Pietarin keskustassa risteilee monia kapeita kanavia. Jokiristeily onkin melko halpa ja mukava tapa nähdä kerralla paljon eri nähtävyyksiä. Kanaalit muistuttavat paikoin Venetsiaa, tosin tällä kertaa sää oli hieman esteenä ulkokannella istumiselle. Sää oli aurinkoinen, mutta jatkuvasti puhaltanut jääkylmä viima ei tehnyt kauhean mukavaa.
Lauantai-illan kunniaksi vietimme vodka-partyja. Kävimme hakemassa läheisestä kaupasta litran pullon venäläistä vodkaa sekä kaviaaria. Istuimme iltaa karvahatut päässä ja nautiskelimme vodkaa. Näistä pirskeistä ei mun kamerassa ole kuvamateriaalia. Ehkä ihan hyvä niin.
Seuraavana aamuna meillä oli vain muutama tunti aikaa viettää Pietarissa, koska laivayhtiöstä oli soitettu, että meidän tulisikin olla jo kolmelta satamassa. Eli siis noin 4,5 tuntia ennen laivan lähtöä. Mitään syytä tälle aikaistamiselle ei kerrottu. Ei myöskään kerrottu laivan tarkkaa lähtöaikaa. Tämä on kuulemma jokapäiväistä Venäjällä, että syytä ei kerrota. Homma nyt vaan on niin.
Lyhyen päivän aikana ehdimme kuitenkin kipaista katsomaan muutamaa katedraalia (taas) ja shoppailemaan turistitorilla. Ennen lähtöä ajattelin, että ostan Venäjältä maatuskan. Omistan yhden maatuskan, jonka äiti toi minulle Pietarista (vai oliko se nyt niin?) ja ajattelin ostavani sille kaverin. En kuitenkaan löytänyt yhtään megahienoa maatuskaa, joten päädyin lopulta hankkimaan karvahatun (se on maailman coolein) sekä taskukellon. Karvahatussa on tällä hetkellä vielä Venäjän kaksipäinen kotka, mutta se on vain pinssi, joten saan sen irrotettua helposti. Taskukellolle en löytänyt mitään loogista selitystä. Se vaan oli niin mahtavan hieno. Olen pitkään halunnut medaljonkia jonka saa auki ja tämähän nyt on melkein sellainen. Aion ripustaa kello-osan kaulaketjuun, jolloin saan melko päheän kaulakorun!
Laitetaan lopuksi vielä taidekuva.
Ja meinasin ihan unohtaa! Pietari-Helsinki-laivan tax-free! En ole koskaan eläissäni nähnyt niin halpaa alkoholia. Litran vodkaa sai 3,50 eurolla ja pullon ihan ok-maistuvaa kuohuviiniä 1,90 eurolla! Myös 24-pack puolen litran Kopparberg-siidereitä olisi irronnut 15 eurolla. Kuten arvata olin lähes paratiisissa. Kuten arvata saattaa, tämä oli liian hyvä tilanne ollakseen totta. Venäjältähän ei saa tuoda kuin YHDEN litran vodkaa ja kaksi litraa semiväkeviä. Laivalla ne on selkeästi tehnyt ihmisiä kiusatakseen noin halvat hinnat ja sitten ei saa edes tuoda maihin asti. Pyh, sanon minä.
Yöjuna Moskovasta lähti hieman ennen yhtä yöllä. Saapuminen Pietariin oli noin yhdeksältä seuraavana aamuna. Tällä kertaa juna oli venäläinen, mutta kuitenkin hyvin siisti ja lähes identtinen VR:n Tolstoi-junan kanssa. Tällä kertaa menimme suoraan nukkumaan ja odotin taas yhtä unetonta yötä. Olin kuitenkin melko hämmästynyt kun seuraavana aamuna heräsin vasta konduktöörin aamuiseen herätyskoputukseen. Olin nukkunut kuin tukki koko yön ja tällä kertaa sänky tuntui oikein mukavalta.
Kuten Moskovassakin, suuntasimme heti aamutuimaan kaupunkikierrokselle. Pietari oli paljon värikkäämpi, siistimpi ja hiljaisempi kuin Moskova. Moskovassa kadut olivat hyvin leveitä ja niille saattoi oikein mainiosti kuvitella pari tankkia köröttelemään. Pietari oli paljon eurooppalaisempi ja rakennukset olivat matalampia. Ensimmäisen pysähdyksemme teimme Eremitaasissa, joka koostuu viidesta eri rakennnuksesta, jotka ovat toinen toistaan koristeellisempia ja kultaisempia. Eremitaasissa on myös mittava taidekokoelma.
Matkalla Eremitaasiin bussikuskimme joutui sompailemaan pientäkin pienemmästä raosta ja selvisi tilanteesta naarmuitta. Takana tullut ESN Turku-ryhmän bussikuski ei ollut ihan yhtä näppärä vaan naarmutti bussia ja otti matkaansa parkissa olleen auton peilin. Eremitaasin jälkeen sitten sompailtiinkin bussien kanssa oikein olan takaa kun Turun ihmiset varastivat meidän bussin ja me jäimme odottelemaa sumuiseen ja kylmään säähän. Kävimme sillä välin tsekkaamassa sotalaiva Auroran, joka sijaitsi laivastopoikien koulun edessä.
Yllä olevassa kuvassa on Katariina II, eli tutummin Katariina Suuri, joka on aika hieno mamma. Hän oli alunperin saksalainen prinsessa, joka tuotiin Venäjälle Pietari kolmosen vaimoksi. Pietari oli kuitenkin vähän höperö ja Katariina murhautti hänet ja nousi itse keisarinnaksi. Katariina oli muutenkin ihan järkevä ja poisti mm. turhia etuuksia kaikista rikkaimmilta ja pyrki saamaan koulutusta kaikkien ulottuville. Hän myös ihaili Pietari Suurta ja rakensi tälle patsaita ja maalautti muotokuvia. Eihän siinä mitään, mutta Pietari Suuri taisa olla Katariinan murhaaman aviomiehen isoisoisä tai jotain vastaavaa. Katariina Suuresta on myös fakta, että hän ei koskaan käyttänyt samaa mekkoa kahdesti.
Näissä kuvissa on Katariinan palatsi. Kyse ei ole Disney Landista vaikka talot voisivat hyvin kuulua sinnekkin. Kyseinen palatsi on Katariinan kesäasunto, joka on remontoitu vanhojen piirustusten mukaiseksi. Palatsi pommitettiin pahoin ja sen jälkeen Neuvostojoukot veivät/rikkoivat paljon tavaroita. Osa kuitenkin säilyi evakuoinnin ansiosta ja ovat nyt näytteillä turisteille. Suurimmassa osassa huoneita oli hyvin paljon kultaa, jotka Katariinan jälkeen talossa asustellut Elisabeth lisäsi sinne. Katariina oli melko pihi sisustuksen suhteen, mutta Elisabeth päätti käyttää aitoa kultaa ja niin paljon kuin vain mahtui.
Aamun palatsiretken jälkeen suuntasimme kiertelemään kaupunkia omin nokkinemme. Pietari kaupunkina koostuu yhteensä 48 saaresta. Kävimme pienimmällä saarella, jossa sijaitsee pari museota sekä kirkko. Tämä kirkko on pitkään ollut Pietarin korkein kohta ja sinne on tuotu monien tsaarien ruumisarkut. Joku tsaari rakennutti kirkon ja sanoi, että korkeampia ei saa tehdä. Käskyn takana oli fakta, että Pietarissa maaperä on melkopaljon suota ja se ei kauheasti pidä isoja rakennuksia pystyssä - järkevää.
Meillä olisi ollut seuraavana päivänä ohjelmassa mahdollisuus jokiristeilylle tutustumaan Pietarin kanaaleihin. Retken hinta oli kuitenkin 15 euroa, joten säästäväisinä turisteina päätimme suunnata veneretkelle itsenäisesti. Löysimme saaren nokasta venelaiturin, josta lähtikin täysin samanlainen, 40 minuuttia kestänyt venekierros 350 ruplalla. Säästettiin siis ainakin 5 euroa.
Pietarin keskustassa risteilee monia kapeita kanavia. Jokiristeily onkin melko halpa ja mukava tapa nähdä kerralla paljon eri nähtävyyksiä. Kanaalit muistuttavat paikoin Venetsiaa, tosin tällä kertaa sää oli hieman esteenä ulkokannella istumiselle. Sää oli aurinkoinen, mutta jatkuvasti puhaltanut jääkylmä viima ei tehnyt kauhean mukavaa.
Lauantai-illan kunniaksi vietimme vodka-partyja. Kävimme hakemassa läheisestä kaupasta litran pullon venäläistä vodkaa sekä kaviaaria. Istuimme iltaa karvahatut päässä ja nautiskelimme vodkaa. Näistä pirskeistä ei mun kamerassa ole kuvamateriaalia. Ehkä ihan hyvä niin.
Seuraavana aamuna meillä oli vain muutama tunti aikaa viettää Pietarissa, koska laivayhtiöstä oli soitettu, että meidän tulisikin olla jo kolmelta satamassa. Eli siis noin 4,5 tuntia ennen laivan lähtöä. Mitään syytä tälle aikaistamiselle ei kerrottu. Ei myöskään kerrottu laivan tarkkaa lähtöaikaa. Tämä on kuulemma jokapäiväistä Venäjällä, että syytä ei kerrota. Homma nyt vaan on niin.
Lyhyen päivän aikana ehdimme kuitenkin kipaista katsomaan muutamaa katedraalia (taas) ja shoppailemaan turistitorilla. Ennen lähtöä ajattelin, että ostan Venäjältä maatuskan. Omistan yhden maatuskan, jonka äiti toi minulle Pietarista (vai oliko se nyt niin?) ja ajattelin ostavani sille kaverin. En kuitenkaan löytänyt yhtään megahienoa maatuskaa, joten päädyin lopulta hankkimaan karvahatun (se on maailman coolein) sekä taskukellon. Karvahatussa on tällä hetkellä vielä Venäjän kaksipäinen kotka, mutta se on vain pinssi, joten saan sen irrotettua helposti. Taskukellolle en löytänyt mitään loogista selitystä. Se vaan oli niin mahtavan hieno. Olen pitkään halunnut medaljonkia jonka saa auki ja tämähän nyt on melkein sellainen. Aion ripustaa kello-osan kaulaketjuun, jolloin saan melko päheän kaulakorun!
Laitetaan lopuksi vielä taidekuva.
Ja meinasin ihan unohtaa! Pietari-Helsinki-laivan tax-free! En ole koskaan eläissäni nähnyt niin halpaa alkoholia. Litran vodkaa sai 3,50 eurolla ja pullon ihan ok-maistuvaa kuohuviiniä 1,90 eurolla! Myös 24-pack puolen litran Kopparberg-siidereitä olisi irronnut 15 eurolla. Kuten arvata olin lähes paratiisissa. Kuten arvata saattaa, tämä oli liian hyvä tilanne ollakseen totta. Venäjältähän ei saa tuoda kuin YHDEN litran vodkaa ja kaksi litraa semiväkeviä. Laivalla ne on selkeästi tehnyt ihmisiä kiusatakseen noin halvat hinnat ja sitten ei saa edes tuoda maihin asti. Pyh, sanon minä.
From Russia with love
Ensimmäisenä esitellään Moskova:
Venäjältä on kuvia yhteensä 625, joten päätin tehdä kuvapostauksen. Ensin kuvia Moskovasta ja sitten toisessa viestissä päästään Pietariin.
Matkaan lähdettiin Helsingin rautatieasemalta Tolstoi-junalla. Juna starttasi siinä kuuden pintaan illalla ja saapumisajaksi Moskovaan oli ilmoitettu 8.48. Matka taittui neljän hengen hyteissä, jotka olivat melko pienet kopit. Jaoin hytin Annen, Lisan sekä ESN Tallinnan ryhmänjohtajan Kristiinan kanssa. Junamatkan aikana pelasimme korttia, opettelimme venäjää ja vierailimme muiden kabineteissa. Kouvolasta kyytiin hyppäsivät vekkulit suomalaiset rajavartijat, jotka tsekkasivat passit ja viisumit. Seuraavan tunnin kuluttua junaan tulivat hieman vakavemmat kaverit - Venäjän rajavartiat. Niissä piiressä hymyileminen on varmasti rangaistava teko. Tämän pysähdyksen aikana myös vessat olivat 1,5 tuntia suljettuina eikä nukkumaanmenemisestä tullut siis mitään. Saatiin passit takaisin hieman puolen yön jälkeen ja kävimme nukkumaan. Taisiis. Toiset kävi, toiset ei. En saanut ensimmäisenä junayönä nukuttua juuri ollenkaan. En tiedä johtuiko se junan hervottomasta tärinästä ja paukkeesta vaiko jännityksestä.
Aamu kuitenkin koitti melko nopsasti ja nopean vessakäynnin (vessat suljettiin 20 minuuttia ennen saapumista) lähdettiin seikkailemaan Moskovan juna-asemalle. Löydettiin opas ja bussi vaivattomasti ja suunnattiin aamuiselle kaupunkikiertoajelulle. Sää ei ollut kauhean nätti, mutta pidettiin silti pari pysähdystaukoa. Tarvitseehan turistit kuvia.
Kuvassa on ensimmäisellä pysähdyspaikalla nähty luostari. Tässä luostarissa asui jonkun tsaarin (ei niitä nimiä voi muistaa!) ensimmäinen vaimo. Koska tsaari ei voinut noin vain erota naisesta, hän päätti laittaa naisen nunnaksi. Melko kätevää.
Luostari ja sen edessä oleva puisto on toiminut myös innoituksena Joutsenlampi-balettia luodessa.
Myös Anne taisi inspiroitua puistosta ja löysi uuden kaverin!
Puistosta hyppäsimme takaisin bussiin ja suuntasimme muutaman kiemuran jälkeen näköalatasanteelle, josta näkee kivasti alas kaupunkiin ja melko jättimäiselle stadionille, jossa järjestettiin mm. kesäolympialaiset. Just ne missä oli maskottina se kiva nalle!
Tässä kuvassa ei kuitenkaan ole stadion vaan näköalatasanteen ilmainen vessa. Kipitettiin vessalle pikavauhtia ja mitäs siellä odottikaan. Oikein mukavasti ilmastoitu hevoskarsina. Koettiin siis tällaista venäläistä eksotiikkaa jo Moskovassa olon toisella tunnilla!
Näköalatasanteen takana sijaitsi Venäjän suurin yliopisto. Melko pramea rakennus, joten olihan sitä pakko hieman posetella sen kanssa. Venäjällä joka paikassa näkee poliiseja, sotilaita, miliisejä..mitä lienee. Univormuja on monia kymmeniä ja hatut toinen toistaan korkeampia. Yliopisto Venäjällä on ilmainen jos läpäisee pääsykokeet. Mielenkiintoinen fakta oli, että jos ei läpäise pääsykokeita niin sisään pääsee kuitenkin kunhan maksaa. Eli suomeksi sanottuna kouluissa on niitä jotka siellä oikeasti haluavat olla ja niitä joiden rikas perhe maksaa koulun vaikka opiskelumotivaatiota ei olisikaan. Ja valmistumisen jälkeen, kummanhan on helpompi saada duuni - kovasti päntänneen nevarin vai koulussa kääntyilleen rikkaan perheen lapsen, jolla on valmiit kontaktit? Noh. Toki siellä varmaan on myös rikkaita opiskelusta kiinnostuneita. Opas vaan oli hieman näreissään koulutussysteemistä.
Seuraavaksi koitti matkan odotetuin hetki - Punainen tori! Mulla oli matkalle oikeastaan vain yksi vaatimus ja se oli nähdä Punainen tori ja sen värikäs sipulikirkko. Näppärimmät voivat bongata ylläolevasta kuvasta innokkaan turistin etsimästä kirkkoa!
Siellä se häämöttää! Itse tori oli paljon suurempi mitä olin kuvitellut. Puolet siitä oli kuitenkin suljettu, koska työmiehet uusivat katukiviä ennen 9. toukokuuta järjestettävää paraatia.
Näillä poseerauksilla mennään vielä pitkälle.
Siinä se nyt on.
Tässä kuvassa on varmaan noin 7 kertaa esitelty entinen KGB:n päämaja. Nyt siellä toimistojaan pitää FSB eli kansallinen turvallisuuspalvelu.
Keskipäivän lähestyessä suunnattiin safkaamaan Punaisen torin lähellä olevaan kahvilaan. Ruoka oli melko halpaa vaikka oltiin ihan ydinkeskustassa ja todella prameassa ostoskeskuksesta. Turisteltiin myös ostoskeskuksessa ja koitettiin ottaa kaverikuvia peilin kautta. Onnistuttiin melkein.
Tässä vaiheessa oli aika suunnata meidän hotellille, jossa vietettiin vain yksi yö. Yövyttiin hotelli Kosmoksessa, joka sijaitsi hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Kuuden metropysäkin päässä punaisesta torista. Tutustuttiin metroverkostoon etukäteen pelätyllä Moskovan metro-kierroksella. Kierrettiin ympäri hienoimmat metroasemat, joista yksikään ei ole samanlainen. Metrot olivat hyvin tilavia ja ihan siistejä. Verkosto on todella kattava, junia kulkee todella usein (välit alle 2 minuuttia) ja lipun hinta on alhainen. Metroa käyttääkin päivittäin 4 miljoonaa moskovalaista.
Ainoa ongelma metron käyttämisessä on metroasemilla olevat pysäkkien nimet. Kartoissa asemien nimet on myös normaalein kirjaimin, mutta asemilta löytyy ainoastaan kyrilliset versiot. Koita sitten muistaa tällainenkin sanahirviö.
Seuraavana päivänä osallistuimme järjestetylle kierrokselle Romanovien vanhaan asuntoon. Kyseessä oli siis pienehkö museo, jossa esiteltiin Romanovien elämää ja Venäjän historiaa. Paikka oli melko pienehkö ja jokaisessa huoneessa istuneet mummot olivat kauhean äkäisiä. Sen jälkeen meillä olikin koko päivä aikaa tutustua ominpäin Moskovaan. Halusimme nähdä Punaisen torin vielä kerran paremmalla ilmalla ja tällä kertaa eksyimme sisään asti. Kirkko oli todella hieno ja sokkeloinen sisältä. Koska olen tunnetusti suuri arkkitehtuurin ja kirkkojen ystävä, käytin suurimman osan ajastani väijyen muita kulmien takana..
Kuvassa Kremlinin muuri. Ei päästy Kremliniin sisäpuolelle, koska se oli jostain syystä suljettu sunnuntaina. Pienenä bonustietona kerrottakoon, että Kremlinin alueella sijaisee kaunis kirkko. Joku tsaari rakennutti sen ja piti sitä kauneimpana kirkkona mitä on koskaan tehty. Tämän takia tsaari päätti puhkaista arkkitehtien silmät etteivät nämä tekisi enää uusia kirkkoja. Reilu kerho.
Kremlinin muuria seuraten pääsimme tälle valkoiselle suurelle kirkolle, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. On kuulemma Moskovan suurin katedraali. Pramea rakennus, kuten kaikki Moskovassa.
Seuraavaksi nälkä jo kurni turistin vatsassa ja päätettiin suunnata tunnetulle Arbas-kävelykadulle. Kadun varrella oli vain kahviloita sekä muutama epäilyttävä ja kallis ravintola. Tehtiin siis perusvalinta ja mentiin Mäkkäriin..
Siihen päättyikin aikamme Moskovassa ja oli aika suunnistaa kohti juna-asemaa ja yöjunaa kohti Pietaria. Moskovassa olisi voinut viettää vielä muutaman lisäpäivän. Kaupunki on niin valtava että ei oikein voi edes käsittää ja näkemistä riittäisi varmasti vielä viikoiksi eteenpäin. Kaupunki oli myös hyvin likainen ja täynnä ihmisiä ja hulluja autokuskeja. Siellä oli kuitenkin joku jännä fiilis, joka puuttui Pietarista. Reissulla eniten mietitytti Moskovan turvallisuus ja tarrauduimmekin laukkuihimme kuin hengenhädässä. Mitään epäilyttävää tai pahaa ei kuitenkaan tapahtunut.
Venäjältä on kuvia yhteensä 625, joten päätin tehdä kuvapostauksen. Ensin kuvia Moskovasta ja sitten toisessa viestissä päästään Pietariin.
Matkaan lähdettiin Helsingin rautatieasemalta Tolstoi-junalla. Juna starttasi siinä kuuden pintaan illalla ja saapumisajaksi Moskovaan oli ilmoitettu 8.48. Matka taittui neljän hengen hyteissä, jotka olivat melko pienet kopit. Jaoin hytin Annen, Lisan sekä ESN Tallinnan ryhmänjohtajan Kristiinan kanssa. Junamatkan aikana pelasimme korttia, opettelimme venäjää ja vierailimme muiden kabineteissa. Kouvolasta kyytiin hyppäsivät vekkulit suomalaiset rajavartijat, jotka tsekkasivat passit ja viisumit. Seuraavan tunnin kuluttua junaan tulivat hieman vakavemmat kaverit - Venäjän rajavartiat. Niissä piiressä hymyileminen on varmasti rangaistava teko. Tämän pysähdyksen aikana myös vessat olivat 1,5 tuntia suljettuina eikä nukkumaanmenemisestä tullut siis mitään. Saatiin passit takaisin hieman puolen yön jälkeen ja kävimme nukkumaan. Taisiis. Toiset kävi, toiset ei. En saanut ensimmäisenä junayönä nukuttua juuri ollenkaan. En tiedä johtuiko se junan hervottomasta tärinästä ja paukkeesta vaiko jännityksestä.
Aamu kuitenkin koitti melko nopsasti ja nopean vessakäynnin (vessat suljettiin 20 minuuttia ennen saapumista) lähdettiin seikkailemaan Moskovan juna-asemalle. Löydettiin opas ja bussi vaivattomasti ja suunnattiin aamuiselle kaupunkikiertoajelulle. Sää ei ollut kauhean nätti, mutta pidettiin silti pari pysähdystaukoa. Tarvitseehan turistit kuvia.
Kuvassa on ensimmäisellä pysähdyspaikalla nähty luostari. Tässä luostarissa asui jonkun tsaarin (ei niitä nimiä voi muistaa!) ensimmäinen vaimo. Koska tsaari ei voinut noin vain erota naisesta, hän päätti laittaa naisen nunnaksi. Melko kätevää.
Luostari ja sen edessä oleva puisto on toiminut myös innoituksena Joutsenlampi-balettia luodessa.
Myös Anne taisi inspiroitua puistosta ja löysi uuden kaverin!
Puistosta hyppäsimme takaisin bussiin ja suuntasimme muutaman kiemuran jälkeen näköalatasanteelle, josta näkee kivasti alas kaupunkiin ja melko jättimäiselle stadionille, jossa järjestettiin mm. kesäolympialaiset. Just ne missä oli maskottina se kiva nalle!
Tässä kuvassa ei kuitenkaan ole stadion vaan näköalatasanteen ilmainen vessa. Kipitettiin vessalle pikavauhtia ja mitäs siellä odottikaan. Oikein mukavasti ilmastoitu hevoskarsina. Koettiin siis tällaista venäläistä eksotiikkaa jo Moskovassa olon toisella tunnilla!
Näköalatasanteen takana sijaitsi Venäjän suurin yliopisto. Melko pramea rakennus, joten olihan sitä pakko hieman posetella sen kanssa. Venäjällä joka paikassa näkee poliiseja, sotilaita, miliisejä..mitä lienee. Univormuja on monia kymmeniä ja hatut toinen toistaan korkeampia. Yliopisto Venäjällä on ilmainen jos läpäisee pääsykokeet. Mielenkiintoinen fakta oli, että jos ei läpäise pääsykokeita niin sisään pääsee kuitenkin kunhan maksaa. Eli suomeksi sanottuna kouluissa on niitä jotka siellä oikeasti haluavat olla ja niitä joiden rikas perhe maksaa koulun vaikka opiskelumotivaatiota ei olisikaan. Ja valmistumisen jälkeen, kummanhan on helpompi saada duuni - kovasti päntänneen nevarin vai koulussa kääntyilleen rikkaan perheen lapsen, jolla on valmiit kontaktit? Noh. Toki siellä varmaan on myös rikkaita opiskelusta kiinnostuneita. Opas vaan oli hieman näreissään koulutussysteemistä.
Seuraavaksi koitti matkan odotetuin hetki - Punainen tori! Mulla oli matkalle oikeastaan vain yksi vaatimus ja se oli nähdä Punainen tori ja sen värikäs sipulikirkko. Näppärimmät voivat bongata ylläolevasta kuvasta innokkaan turistin etsimästä kirkkoa!
Siellä se häämöttää! Itse tori oli paljon suurempi mitä olin kuvitellut. Puolet siitä oli kuitenkin suljettu, koska työmiehet uusivat katukiviä ennen 9. toukokuuta järjestettävää paraatia.
Näillä poseerauksilla mennään vielä pitkälle.
Siinä se nyt on.
Tässä kuvassa on varmaan noin 7 kertaa esitelty entinen KGB:n päämaja. Nyt siellä toimistojaan pitää FSB eli kansallinen turvallisuuspalvelu.
Keskipäivän lähestyessä suunnattiin safkaamaan Punaisen torin lähellä olevaan kahvilaan. Ruoka oli melko halpaa vaikka oltiin ihan ydinkeskustassa ja todella prameassa ostoskeskuksesta. Turisteltiin myös ostoskeskuksessa ja koitettiin ottaa kaverikuvia peilin kautta. Onnistuttiin melkein.
Tässä vaiheessa oli aika suunnata meidän hotellille, jossa vietettiin vain yksi yö. Yövyttiin hotelli Kosmoksessa, joka sijaitsi hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Kuuden metropysäkin päässä punaisesta torista. Tutustuttiin metroverkostoon etukäteen pelätyllä Moskovan metro-kierroksella. Kierrettiin ympäri hienoimmat metroasemat, joista yksikään ei ole samanlainen. Metrot olivat hyvin tilavia ja ihan siistejä. Verkosto on todella kattava, junia kulkee todella usein (välit alle 2 minuuttia) ja lipun hinta on alhainen. Metroa käyttääkin päivittäin 4 miljoonaa moskovalaista.
Ainoa ongelma metron käyttämisessä on metroasemilla olevat pysäkkien nimet. Kartoissa asemien nimet on myös normaalein kirjaimin, mutta asemilta löytyy ainoastaan kyrilliset versiot. Koita sitten muistaa tällainenkin sanahirviö.
Seuraavana päivänä osallistuimme järjestetylle kierrokselle Romanovien vanhaan asuntoon. Kyseessä oli siis pienehkö museo, jossa esiteltiin Romanovien elämää ja Venäjän historiaa. Paikka oli melko pienehkö ja jokaisessa huoneessa istuneet mummot olivat kauhean äkäisiä. Sen jälkeen meillä olikin koko päivä aikaa tutustua ominpäin Moskovaan. Halusimme nähdä Punaisen torin vielä kerran paremmalla ilmalla ja tällä kertaa eksyimme sisään asti. Kirkko oli todella hieno ja sokkeloinen sisältä. Koska olen tunnetusti suuri arkkitehtuurin ja kirkkojen ystävä, käytin suurimman osan ajastani väijyen muita kulmien takana..
Kuvassa Kremlinin muuri. Ei päästy Kremliniin sisäpuolelle, koska se oli jostain syystä suljettu sunnuntaina. Pienenä bonustietona kerrottakoon, että Kremlinin alueella sijaisee kaunis kirkko. Joku tsaari rakennutti sen ja piti sitä kauneimpana kirkkona mitä on koskaan tehty. Tämän takia tsaari päätti puhkaista arkkitehtien silmät etteivät nämä tekisi enää uusia kirkkoja. Reilu kerho.
Kremlinin muuria seuraten pääsimme tälle valkoiselle suurelle kirkolle, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. On kuulemma Moskovan suurin katedraali. Pramea rakennus, kuten kaikki Moskovassa.
Seuraavaksi nälkä jo kurni turistin vatsassa ja päätettiin suunnata tunnetulle Arbas-kävelykadulle. Kadun varrella oli vain kahviloita sekä muutama epäilyttävä ja kallis ravintola. Tehtiin siis perusvalinta ja mentiin Mäkkäriin..
Siihen päättyikin aikamme Moskovassa ja oli aika suunnistaa kohti juna-asemaa ja yöjunaa kohti Pietaria. Moskovassa olisi voinut viettää vielä muutaman lisäpäivän. Kaupunki on niin valtava että ei oikein voi edes käsittää ja näkemistä riittäisi varmasti vielä viikoiksi eteenpäin. Kaupunki oli myös hyvin likainen ja täynnä ihmisiä ja hulluja autokuskeja. Siellä oli kuitenkin joku jännä fiilis, joka puuttui Pietarista. Reissulla eniten mietitytti Moskovan turvallisuus ja tarrauduimmekin laukkuihimme kuin hengenhädässä. Mitään epäilyttävää tai pahaa ei kuitenkaan tapahtunut.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Elossa
Privjet!
Selvittiin Venäjältä kotiin elossa. Meillä oli hieno ja tapahtumarikas reissu ja nähtiin paljon kaikenlaista.
Kirjoittelen tapahtumia ja lisäilen kuvia (muistikortti täynnä!) kunhan kerkeän. Ensin pitäisi kirjottaa 3 sivua sosiologista päiväkirjaa, jonka palautus huomenna 7.15am.. Nukuttaiskin niin hirmuisesti!
Palaillaan!
-T
Selvittiin Venäjältä kotiin elossa. Meillä oli hieno ja tapahtumarikas reissu ja nähtiin paljon kaikenlaista.
Kirjoittelen tapahtumia ja lisäilen kuvia (muistikortti täynnä!) kunhan kerkeän. Ensin pitäisi kirjottaa 3 sivua sosiologista päiväkirjaa, jonka palautus huomenna 7.15am.. Nukuttaiskin niin hirmuisesti!
Palaillaan!
-T
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Venäjä
Kohta koittaa lähdön hetki!
Ensimmäisenä suunnataan botskilla Helsinkiin, josta hyppäämme yöjunaan kohti Moskovaa. Saa nähdä pystyykö sitä yöjunassa nukkumaan vai ei. Katseltiin äsken sääennustetta Moskovaan ja kivasti keskiviikolle lupasi lunta. Semmonen kevätreissu!
Palaan siis takaisin Tallinnaan maanantaina 26.päivä, joten sitä ennen ei ole päivityksiä luvassa.
Sillä välin voitte vaikka fiilistellä venäjähenkisiä videoita Helmut Lotin seurassa. On muuten aika limainen ja imelä äijä.
Ensimmäisenä suunnataan botskilla Helsinkiin, josta hyppäämme yöjunaan kohti Moskovaa. Saa nähdä pystyykö sitä yöjunassa nukkumaan vai ei. Katseltiin äsken sääennustetta Moskovaan ja kivasti keskiviikolle lupasi lunta. Semmonen kevätreissu!
Palaan siis takaisin Tallinnaan maanantaina 26.päivä, joten sitä ennen ei ole päivityksiä luvassa.
Sillä välin voitte vaikka fiilistellä venäjähenkisiä videoita Helmut Lotin seurassa. On muuten aika limainen ja imelä äijä.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Tallinnan eläintarha
Päätettiin käyttää aurinkoinen päivä hyväksemme ja kävimme Tallinnan eläintarhassa. Muistan joskus vuosituhannen vaihteessa käyneeni siellä aikaisemmin ja ainut muistikuva siltä keikalta oli pienessä betonikopissa kehää jolkottanut susi/kettu/joku koira. Betonilattiaan oli uurtunut rata, jota pitkin kyseinen elikko oli jolkotellut varmaan suurimman osan elämästään.
Ajattelin, että asiat eivät enää niin kauheasti voi olla, koska eihän semmoista nyt vaan voi sallia EU-maassa. Väärässä taisin olla. Ensimmäisenä eteemme osuneiden vuohien asumukset ja olemus muistutti keskitysleiriä.
Eläintarhasta löytyy paljon positiivistakin ja uusia alueita ja häkkejä nousee sitä mukaa kun rahaa niihin löytyy. Esimerkiksi linnuilla oli todella mukava paikka oleskella ja ihmisille rakennetulta sillalta pääsi hyvin tarkkeilemaan lintujen menoa. Myös elefanttien (jeee, ne oli kivoja!) ja matelijoiden talo, samoin kuin tropiikkitalo, olivat nykyaikaisia ja mukavia vierailla. Viimeisenä matkallemme osunut kissa/karhu-osasto kuitenkin jätti suuhun enemmän kuin pahan maun.
En meinannut uskoa silmiäni, kun bongasin tiikerin loikoilemasta pienen leikkimökin katolta. Häkin koko oli valehtelematta 3*5 metriä ja alustana pelkkää asfalttia. Sama häkkikoko toistui myös muilla kissaeläimmillä (ilves, lumileopardi, viidakkokissa) eivätkä häkkien asukkaat vaikuttaneet kovin innostuineilta elämästään. Suurimman epäuskon huokauksen päästin kuitenkin, kun kulman takaisesta häkistä ilmestyi jääkarhu. En voi uskoa, että karhuja pidetään niin pienissä, alkeellisissa kopeissa, jossa ne stressaantuneena kiertävät häkin laitoja. Kaikki karhu- ja kissaeläimet olivat myös omissa häkeissään eivätkä edes nähneet toisiaan.
Mikä eläintarhalta puuttuu on tietysti raha. Eläintarhassa näkyi myös useita sponsoreita. Tiikerin sponssi oli DenimDream-vaateketju ja hylkeitä sponssasi Eckerö Line. En kuitenkaan ymmärrä, miksi Tallinnan eläintarhan tulee pitää KOLME jääkarhua ja KOLME tiikeriä, kun tilaa ja resursseja ei oikeastaan ole yhdellekään?
Tämä jäi kyllä viimeiseksi reissuksi tuohon paikkaan. Ehkä käyn seuraavan kerran taas kymmenen vuoden kuluttua katsastamassa sen hetkisen tilanteen. Nyt tuli kuitenkin ikävä Korkeasaarta ja sen ihania vehreitä häkkejä ja ympäristöä.
Ajattelin, että asiat eivät enää niin kauheasti voi olla, koska eihän semmoista nyt vaan voi sallia EU-maassa. Väärässä taisin olla. Ensimmäisenä eteemme osuneiden vuohien asumukset ja olemus muistutti keskitysleiriä.
Eläintarhasta löytyy paljon positiivistakin ja uusia alueita ja häkkejä nousee sitä mukaa kun rahaa niihin löytyy. Esimerkiksi linnuilla oli todella mukava paikka oleskella ja ihmisille rakennetulta sillalta pääsi hyvin tarkkeilemaan lintujen menoa. Myös elefanttien (jeee, ne oli kivoja!) ja matelijoiden talo, samoin kuin tropiikkitalo, olivat nykyaikaisia ja mukavia vierailla. Viimeisenä matkallemme osunut kissa/karhu-osasto kuitenkin jätti suuhun enemmän kuin pahan maun.
En meinannut uskoa silmiäni, kun bongasin tiikerin loikoilemasta pienen leikkimökin katolta. Häkin koko oli valehtelematta 3*5 metriä ja alustana pelkkää asfalttia. Sama häkkikoko toistui myös muilla kissaeläimmillä (ilves, lumileopardi, viidakkokissa) eivätkä häkkien asukkaat vaikuttaneet kovin innostuineilta elämästään. Suurimman epäuskon huokauksen päästin kuitenkin, kun kulman takaisesta häkistä ilmestyi jääkarhu. En voi uskoa, että karhuja pidetään niin pienissä, alkeellisissa kopeissa, jossa ne stressaantuneena kiertävät häkin laitoja. Kaikki karhu- ja kissaeläimet olivat myös omissa häkeissään eivätkä edes nähneet toisiaan.
Mikä eläintarhalta puuttuu on tietysti raha. Eläintarhassa näkyi myös useita sponsoreita. Tiikerin sponssi oli DenimDream-vaateketju ja hylkeitä sponssasi Eckerö Line. En kuitenkaan ymmärrä, miksi Tallinnan eläintarhan tulee pitää KOLME jääkarhua ja KOLME tiikeriä, kun tilaa ja resursseja ei oikeastaan ole yhdellekään?
Tämä jäi kyllä viimeiseksi reissuksi tuohon paikkaan. Ehkä käyn seuraavan kerran taas kymmenen vuoden kuluttua katsastamassa sen hetkisen tilanteen. Nyt tuli kuitenkin ikävä Korkeasaarta ja sen ihania vehreitä häkkejä ja ympäristöä.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Sporabailut
Kiertelimme eilen ympäri Tallinnaa raitiovaunulla. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen ratikka vaan koko ratikan mittainen ravintolavaunu! Kyydistä löytyi kaksi DJ:tä sekä baari. Normaaleita istumapaikkoja ei ollut vaan kahdenhengen pöydät kiersivät raitiovaunun sivustoja.
Tämmöisellä pelille huristeltiin yhteensä kahden tunnin ajan reitillä Kosmos-Ülemiste-Kopli-Kosmos. Kyseessä oli siis ESN Tallinnan järjestämä Tram party, jossa pukeutumisteemana oli Inside Out. Jotkut olivat käsittäneet koodin kääntämällä vaatteensa ympäri, mutta osa oli nätisti vetässyt alusvaatteet normaaleiden vaatteiden päälle. Molempi parempi.
Jatkopaikkana toimi uusi tuttavuus nimeltä Noorus. Kyseessä on Lai-kadulla sijaitseva pienehkö ja trendikäs pubi. Kuusi shottia irtosi 70 kruunulla ja shottien nimissä oli käytetty mielikuvitusta. Itse nautin koko illan shottia joka kantoi ylpeästi nimeä rekkalesbo. Tänne on mentävä uudelleen.
Tämmöisellä pelille huristeltiin yhteensä kahden tunnin ajan reitillä Kosmos-Ülemiste-Kopli-Kosmos. Kyseessä oli siis ESN Tallinnan järjestämä Tram party, jossa pukeutumisteemana oli Inside Out. Jotkut olivat käsittäneet koodin kääntämällä vaatteensa ympäri, mutta osa oli nätisti vetässyt alusvaatteet normaaleiden vaatteiden päälle. Molempi parempi.
Jatkopaikkana toimi uusi tuttavuus nimeltä Noorus. Kyseessä on Lai-kadulla sijaitseva pienehkö ja trendikäs pubi. Kuusi shottia irtosi 70 kruunulla ja shottien nimissä oli käytetty mielikuvitusta. Itse nautin koko illan shottia joka kantoi ylpeästi nimeä rekkalesbo. Tänne on mentävä uudelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)