Yöjuna Moskovasta lähti hieman ennen yhtä yöllä. Saapuminen Pietariin oli noin yhdeksältä seuraavana aamuna. Tällä kertaa juna oli venäläinen, mutta kuitenkin hyvin siisti ja lähes identtinen VR:n Tolstoi-junan kanssa. Tällä kertaa menimme suoraan nukkumaan ja odotin taas yhtä unetonta yötä. Olin kuitenkin melko hämmästynyt kun seuraavana aamuna heräsin vasta konduktöörin aamuiseen herätyskoputukseen. Olin nukkunut kuin tukki koko yön ja tällä kertaa sänky tuntui oikein mukavalta.
Kuten Moskovassakin, suuntasimme heti aamutuimaan kaupunkikierrokselle. Pietari oli paljon värikkäämpi, siistimpi ja hiljaisempi kuin Moskova. Moskovassa kadut olivat hyvin leveitä ja niille saattoi oikein mainiosti kuvitella pari tankkia köröttelemään. Pietari oli paljon eurooppalaisempi ja rakennukset olivat matalampia. Ensimmäisen pysähdyksemme teimme Eremitaasissa, joka koostuu viidesta eri rakennnuksesta, jotka ovat toinen toistaan koristeellisempia ja kultaisempia. Eremitaasissa on myös mittava taidekokoelma.
Matkalla Eremitaasiin bussikuskimme joutui sompailemaan pientäkin pienemmästä raosta ja selvisi tilanteesta naarmuitta. Takana tullut ESN Turku-ryhmän bussikuski ei ollut ihan yhtä näppärä vaan naarmutti bussia ja otti matkaansa parkissa olleen auton peilin. Eremitaasin jälkeen sitten sompailtiinkin bussien kanssa oikein olan takaa kun Turun ihmiset varastivat meidän bussin ja me jäimme odottelemaa sumuiseen ja kylmään säähän. Kävimme sillä välin tsekkaamassa sotalaiva Auroran, joka sijaitsi laivastopoikien koulun edessä.
Yllä olevassa kuvassa on Katariina II, eli tutummin Katariina Suuri, joka on aika hieno mamma. Hän oli alunperin saksalainen prinsessa, joka tuotiin Venäjälle Pietari kolmosen vaimoksi. Pietari oli kuitenkin vähän höperö ja Katariina murhautti hänet ja nousi itse keisarinnaksi. Katariina oli muutenkin ihan järkevä ja poisti mm. turhia etuuksia kaikista rikkaimmilta ja pyrki saamaan koulutusta kaikkien ulottuville. Hän myös ihaili Pietari Suurta ja rakensi tälle patsaita ja maalautti muotokuvia. Eihän siinä mitään, mutta Pietari Suuri taisa olla Katariinan murhaaman aviomiehen isoisoisä tai jotain vastaavaa. Katariina Suuresta on myös fakta, että hän ei koskaan käyttänyt samaa mekkoa kahdesti.
Näissä kuvissa on Katariinan palatsi. Kyse ei ole Disney Landista vaikka talot voisivat hyvin kuulua sinnekkin. Kyseinen palatsi on Katariinan kesäasunto, joka on remontoitu vanhojen piirustusten mukaiseksi. Palatsi pommitettiin pahoin ja sen jälkeen Neuvostojoukot veivät/rikkoivat paljon tavaroita. Osa kuitenkin säilyi evakuoinnin ansiosta ja ovat nyt näytteillä turisteille. Suurimmassa osassa huoneita oli hyvin paljon kultaa, jotka Katariinan jälkeen talossa asustellut Elisabeth lisäsi sinne. Katariina oli melko pihi sisustuksen suhteen, mutta Elisabeth päätti käyttää aitoa kultaa ja niin paljon kuin vain mahtui.
Aamun palatsiretken jälkeen suuntasimme kiertelemään kaupunkia omin nokkinemme. Pietari kaupunkina koostuu yhteensä 48 saaresta. Kävimme pienimmällä saarella, jossa sijaitsee pari museota sekä kirkko. Tämä kirkko on pitkään ollut Pietarin korkein kohta ja sinne on tuotu monien tsaarien ruumisarkut. Joku tsaari rakennutti kirkon ja sanoi, että korkeampia ei saa tehdä. Käskyn takana oli fakta, että Pietarissa maaperä on melkopaljon suota ja se ei kauheasti pidä isoja rakennuksia pystyssä - järkevää.
Meillä olisi ollut seuraavana päivänä ohjelmassa mahdollisuus jokiristeilylle tutustumaan Pietarin kanaaleihin. Retken hinta oli kuitenkin 15 euroa, joten säästäväisinä turisteina päätimme suunnata veneretkelle itsenäisesti. Löysimme saaren nokasta venelaiturin, josta lähtikin täysin samanlainen, 40 minuuttia kestänyt venekierros 350 ruplalla. Säästettiin siis ainakin 5 euroa.
Pietarin keskustassa risteilee monia kapeita kanavia. Jokiristeily onkin melko halpa ja mukava tapa nähdä kerralla paljon eri nähtävyyksiä. Kanaalit muistuttavat paikoin Venetsiaa, tosin tällä kertaa sää oli hieman esteenä ulkokannella istumiselle. Sää oli aurinkoinen, mutta jatkuvasti puhaltanut jääkylmä viima ei tehnyt kauhean mukavaa.
Lauantai-illan kunniaksi vietimme vodka-partyja. Kävimme hakemassa läheisestä kaupasta litran pullon venäläistä vodkaa sekä kaviaaria. Istuimme iltaa karvahatut päässä ja nautiskelimme vodkaa. Näistä pirskeistä ei mun kamerassa ole kuvamateriaalia. Ehkä ihan hyvä niin.
Seuraavana aamuna meillä oli vain muutama tunti aikaa viettää Pietarissa, koska laivayhtiöstä oli soitettu, että meidän tulisikin olla jo kolmelta satamassa. Eli siis noin 4,5 tuntia ennen laivan lähtöä. Mitään syytä tälle aikaistamiselle ei kerrottu. Ei myöskään kerrottu laivan tarkkaa lähtöaikaa. Tämä on kuulemma jokapäiväistä Venäjällä, että syytä ei kerrota. Homma nyt vaan on niin.
Lyhyen päivän aikana ehdimme kuitenkin kipaista katsomaan muutamaa katedraalia (taas) ja shoppailemaan turistitorilla. Ennen lähtöä ajattelin, että ostan Venäjältä maatuskan. Omistan yhden maatuskan, jonka äiti toi minulle Pietarista (vai oliko se nyt niin?) ja ajattelin ostavani sille kaverin. En kuitenkaan löytänyt yhtään megahienoa maatuskaa, joten päädyin lopulta hankkimaan karvahatun (se on maailman coolein) sekä taskukellon. Karvahatussa on tällä hetkellä vielä Venäjän kaksipäinen kotka, mutta se on vain pinssi, joten saan sen irrotettua helposti. Taskukellolle en löytänyt mitään loogista selitystä. Se vaan oli niin mahtavan hieno. Olen pitkään halunnut medaljonkia jonka saa auki ja tämähän nyt on melkein sellainen. Aion ripustaa kello-osan kaulaketjuun, jolloin saan melko päheän kaulakorun!
Laitetaan lopuksi vielä taidekuva.
Ja meinasin ihan unohtaa! Pietari-Helsinki-laivan tax-free! En ole koskaan eläissäni nähnyt niin halpaa alkoholia. Litran vodkaa sai 3,50 eurolla ja pullon ihan ok-maistuvaa kuohuviiniä 1,90 eurolla! Myös 24-pack puolen litran Kopparberg-siidereitä olisi irronnut 15 eurolla. Kuten arvata olin lähes paratiisissa. Kuten arvata saattaa, tämä oli liian hyvä tilanne ollakseen totta. Venäjältähän ei saa tuoda kuin YHDEN litran vodkaa ja kaksi litraa semiväkeviä. Laivalla ne on selkeästi tehnyt ihmisiä kiusatakseen noin halvat hinnat ja sitten ei saa edes tuoda maihin asti. Pyh, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti