Ajattelin, että asiat eivät enää niin kauheasti voi olla, koska eihän semmoista nyt vaan voi sallia EU-maassa. Väärässä taisin olla. Ensimmäisenä eteemme osuneiden vuohien asumukset ja olemus muistutti keskitysleiriä.
Eläintarhasta löytyy paljon positiivistakin ja uusia alueita ja häkkejä nousee sitä mukaa kun rahaa niihin löytyy. Esimerkiksi linnuilla oli todella mukava paikka oleskella ja ihmisille rakennetulta sillalta pääsi hyvin tarkkeilemaan lintujen menoa. Myös elefanttien (jeee, ne oli kivoja!) ja matelijoiden talo, samoin kuin tropiikkitalo, olivat nykyaikaisia ja mukavia vierailla. Viimeisenä matkallemme osunut kissa/karhu-osasto kuitenkin jätti suuhun enemmän kuin pahan maun.
En meinannut uskoa silmiäni, kun bongasin tiikerin loikoilemasta pienen leikkimökin katolta. Häkin koko oli valehtelematta 3*5 metriä ja alustana pelkkää asfalttia. Sama häkkikoko toistui myös muilla kissaeläimmillä (ilves, lumileopardi, viidakkokissa) eivätkä häkkien asukkaat vaikuttaneet kovin innostuineilta elämästään. Suurimman epäuskon huokauksen päästin kuitenkin, kun kulman takaisesta häkistä ilmestyi jääkarhu. En voi uskoa, että karhuja pidetään niin pienissä, alkeellisissa kopeissa, jossa ne stressaantuneena kiertävät häkin laitoja. Kaikki karhu- ja kissaeläimet olivat myös omissa häkeissään eivätkä edes nähneet toisiaan.
Mikä eläintarhalta puuttuu on tietysti raha. Eläintarhassa näkyi myös useita sponsoreita. Tiikerin sponssi oli DenimDream-vaateketju ja hylkeitä sponssasi Eckerö Line. En kuitenkaan ymmärrä, miksi Tallinnan eläintarhan tulee pitää KOLME jääkarhua ja KOLME tiikeriä, kun tilaa ja resursseja ei oikeastaan ole yhdellekään?
Tämä jäi kyllä viimeiseksi reissuksi tuohon paikkaan. Ehkä käyn seuraavan kerran taas kymmenen vuoden kuluttua katsastamassa sen hetkisen tilanteen. Nyt tuli kuitenkin ikävä Korkeasaarta ja sen ihania vehreitä häkkejä ja ympäristöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti