Venäjältä on kuvia yhteensä 625, joten päätin tehdä kuvapostauksen. Ensin kuvia Moskovasta ja sitten toisessa viestissä päästään Pietariin.
Matkaan lähdettiin Helsingin rautatieasemalta Tolstoi-junalla. Juna starttasi siinä kuuden pintaan illalla ja saapumisajaksi Moskovaan oli ilmoitettu 8.48. Matka taittui neljän hengen hyteissä, jotka olivat melko pienet kopit. Jaoin hytin Annen, Lisan sekä ESN Tallinnan ryhmänjohtajan Kristiinan kanssa. Junamatkan aikana pelasimme korttia, opettelimme venäjää ja vierailimme muiden kabineteissa. Kouvolasta kyytiin hyppäsivät vekkulit suomalaiset rajavartijat, jotka tsekkasivat passit ja viisumit. Seuraavan tunnin kuluttua junaan tulivat hieman vakavemmat kaverit - Venäjän rajavartiat. Niissä piiressä hymyileminen on varmasti rangaistava teko. Tämän pysähdyksen aikana myös vessat olivat 1,5 tuntia suljettuina eikä nukkumaanmenemisestä tullut siis mitään. Saatiin passit takaisin hieman puolen yön jälkeen ja kävimme nukkumaan. Taisiis. Toiset kävi, toiset ei. En saanut ensimmäisenä junayönä nukuttua juuri ollenkaan. En tiedä johtuiko se junan hervottomasta tärinästä ja paukkeesta vaiko jännityksestä.
Aamu kuitenkin koitti melko nopsasti ja nopean vessakäynnin (vessat suljettiin 20 minuuttia ennen saapumista) lähdettiin seikkailemaan Moskovan juna-asemalle. Löydettiin opas ja bussi vaivattomasti ja suunnattiin aamuiselle kaupunkikiertoajelulle. Sää ei ollut kauhean nätti, mutta pidettiin silti pari pysähdystaukoa. Tarvitseehan turistit kuvia.
Kuvassa on ensimmäisellä pysähdyspaikalla nähty luostari. Tässä luostarissa asui jonkun tsaarin (ei niitä nimiä voi muistaa!) ensimmäinen vaimo. Koska tsaari ei voinut noin vain erota naisesta, hän päätti laittaa naisen nunnaksi. Melko kätevää.
Luostari ja sen edessä oleva puisto on toiminut myös innoituksena Joutsenlampi-balettia luodessa.
Myös Anne taisi inspiroitua puistosta ja löysi uuden kaverin!
Puistosta hyppäsimme takaisin bussiin ja suuntasimme muutaman kiemuran jälkeen näköalatasanteelle, josta näkee kivasti alas kaupunkiin ja melko jättimäiselle stadionille, jossa järjestettiin mm. kesäolympialaiset. Just ne missä oli maskottina se kiva nalle!
Tässä kuvassa ei kuitenkaan ole stadion vaan näköalatasanteen ilmainen vessa. Kipitettiin vessalle pikavauhtia ja mitäs siellä odottikaan. Oikein mukavasti ilmastoitu hevoskarsina. Koettiin siis tällaista venäläistä eksotiikkaa jo Moskovassa olon toisella tunnilla!
Näköalatasanteen takana sijaitsi Venäjän suurin yliopisto. Melko pramea rakennus, joten olihan sitä pakko hieman posetella sen kanssa. Venäjällä joka paikassa näkee poliiseja, sotilaita, miliisejä..mitä lienee. Univormuja on monia kymmeniä ja hatut toinen toistaan korkeampia. Yliopisto Venäjällä on ilmainen jos läpäisee pääsykokeet. Mielenkiintoinen fakta oli, että jos ei läpäise pääsykokeita niin sisään pääsee kuitenkin kunhan maksaa. Eli suomeksi sanottuna kouluissa on niitä jotka siellä oikeasti haluavat olla ja niitä joiden rikas perhe maksaa koulun vaikka opiskelumotivaatiota ei olisikaan. Ja valmistumisen jälkeen, kummanhan on helpompi saada duuni - kovasti päntänneen nevarin vai koulussa kääntyilleen rikkaan perheen lapsen, jolla on valmiit kontaktit? Noh. Toki siellä varmaan on myös rikkaita opiskelusta kiinnostuneita. Opas vaan oli hieman näreissään koulutussysteemistä.
Seuraavaksi koitti matkan odotetuin hetki - Punainen tori! Mulla oli matkalle oikeastaan vain yksi vaatimus ja se oli nähdä Punainen tori ja sen värikäs sipulikirkko. Näppärimmät voivat bongata ylläolevasta kuvasta innokkaan turistin etsimästä kirkkoa!
Siellä se häämöttää! Itse tori oli paljon suurempi mitä olin kuvitellut. Puolet siitä oli kuitenkin suljettu, koska työmiehet uusivat katukiviä ennen 9. toukokuuta järjestettävää paraatia.
Näillä poseerauksilla mennään vielä pitkälle.
Siinä se nyt on.
Tässä kuvassa on varmaan noin 7 kertaa esitelty entinen KGB:n päämaja. Nyt siellä toimistojaan pitää FSB eli kansallinen turvallisuuspalvelu.
Keskipäivän lähestyessä suunnattiin safkaamaan Punaisen torin lähellä olevaan kahvilaan. Ruoka oli melko halpaa vaikka oltiin ihan ydinkeskustassa ja todella prameassa ostoskeskuksesta. Turisteltiin myös ostoskeskuksessa ja koitettiin ottaa kaverikuvia peilin kautta. Onnistuttiin melkein.
Tässä vaiheessa oli aika suunnata meidän hotellille, jossa vietettiin vain yksi yö. Yövyttiin hotelli Kosmoksessa, joka sijaitsi hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Kuuden metropysäkin päässä punaisesta torista. Tutustuttiin metroverkostoon etukäteen pelätyllä Moskovan metro-kierroksella. Kierrettiin ympäri hienoimmat metroasemat, joista yksikään ei ole samanlainen. Metrot olivat hyvin tilavia ja ihan siistejä. Verkosto on todella kattava, junia kulkee todella usein (välit alle 2 minuuttia) ja lipun hinta on alhainen. Metroa käyttääkin päivittäin 4 miljoonaa moskovalaista.
Ainoa ongelma metron käyttämisessä on metroasemilla olevat pysäkkien nimet. Kartoissa asemien nimet on myös normaalein kirjaimin, mutta asemilta löytyy ainoastaan kyrilliset versiot. Koita sitten muistaa tällainenkin sanahirviö.
Seuraavana päivänä osallistuimme järjestetylle kierrokselle Romanovien vanhaan asuntoon. Kyseessä oli siis pienehkö museo, jossa esiteltiin Romanovien elämää ja Venäjän historiaa. Paikka oli melko pienehkö ja jokaisessa huoneessa istuneet mummot olivat kauhean äkäisiä. Sen jälkeen meillä olikin koko päivä aikaa tutustua ominpäin Moskovaan. Halusimme nähdä Punaisen torin vielä kerran paremmalla ilmalla ja tällä kertaa eksyimme sisään asti. Kirkko oli todella hieno ja sokkeloinen sisältä. Koska olen tunnetusti suuri arkkitehtuurin ja kirkkojen ystävä, käytin suurimman osan ajastani väijyen muita kulmien takana..
Kuvassa Kremlinin muuri. Ei päästy Kremliniin sisäpuolelle, koska se oli jostain syystä suljettu sunnuntaina. Pienenä bonustietona kerrottakoon, että Kremlinin alueella sijaisee kaunis kirkko. Joku tsaari rakennutti sen ja piti sitä kauneimpana kirkkona mitä on koskaan tehty. Tämän takia tsaari päätti puhkaista arkkitehtien silmät etteivät nämä tekisi enää uusia kirkkoja. Reilu kerho.
Kremlinin muuria seuraten pääsimme tälle valkoiselle suurelle kirkolle, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. On kuulemma Moskovan suurin katedraali. Pramea rakennus, kuten kaikki Moskovassa.
Seuraavaksi nälkä jo kurni turistin vatsassa ja päätettiin suunnata tunnetulle Arbas-kävelykadulle. Kadun varrella oli vain kahviloita sekä muutama epäilyttävä ja kallis ravintola. Tehtiin siis perusvalinta ja mentiin Mäkkäriin..
Siihen päättyikin aikamme Moskovassa ja oli aika suunnistaa kohti juna-asemaa ja yöjunaa kohti Pietaria. Moskovassa olisi voinut viettää vielä muutaman lisäpäivän. Kaupunki on niin valtava että ei oikein voi edes käsittää ja näkemistä riittäisi varmasti vielä viikoiksi eteenpäin. Kaupunki oli myös hyvin likainen ja täynnä ihmisiä ja hulluja autokuskeja. Siellä oli kuitenkin joku jännä fiilis, joka puuttui Pietarista. Reissulla eniten mietitytti Moskovan turvallisuus ja tarrauduimmekin laukkuihimme kuin hengenhädässä. Mitään epäilyttävää tai pahaa ei kuitenkaan tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti