Lätkää, leffaa, poreita ja poliiseja

Lätkämatsi ei päättynyt 16-2. Odotin enemmän maaleja ja suverimpaa hallintaa, mutta sain vain juniorisähläystä. Suomi voitti kuitenkin 6-0. Virolaisten joukkue oli hyvin sympaattinen ja tummansininen pelipaita oli hyvin tyylikäs!

Eilisestä päivästä riittäisi kerrottavaa vaikka kolmeen eri postaukseen, mutta kuten otsikosta näkyy, tiivistin kivasti kolme päivää samaan tarinaan.

Torstaina edessä oli EBS:ssä ensimmäinen tentti. PR-viestinnän kotitehtävistä (sain muuten siitä toisestakin A+) olin saanut ihan kivoja numeroita ja tentin piti olla ihan iisibiisi. Kokeessa sai käyttää kaikkia materiaaleja, joten lähdin kokeeseen ihan luottavaisin mielin. Mieleen tuli kuitenkin lähinnä ylioppilaskirjoitukset, jossa käsi kramppaa ja mieli seikkailee. Tentissä oli 5 esseetä ja vielä monivalintaa. Aikaa oli kuitenkin vain 1,5 tuntia, joten todella kova kiire oli päällä. Sain kuitenkin vastattua kaikkeen ja kaipa siitä pitäisi ainakin läpi päästä.

Illalla päätettiin pitää sivistynyt ja alkoholiton elokuvailta. Katsoimme porukalla Perhe on painajainen- elokuvan, joka jaksoi vieläkin naurattaa vaikka näin sen varmaan neljättä kertaa. Jos joku löytää jostain netistä Espanjalainen kimppakämppä-elokuvan englanninkielisillä teksteillä niin laittakaa viestiä!

Eilen edessä olikin taas vaihteeksi matka Suomeen. Piti laivailla Helsinkiin vierailemaan tulevassa työharjoittelupaikassa. Suurimman paniikin aiheutti kuitenkin pukeutuminen, jota pähkäilin parin viikon ajan. Päädyin kuitenkin ihan kivaan ja tarpeeksi formaliin ratkaisuun. Ennen työharjoittelun alkua on kuitenkin pakko hilpasta Lontooseen ostamaan sihteerikkövaatteita! Olin melko helpottunut vierailun jälkeen, koska ihmiset työpaikalla tuntuivat oikein mukavilta ja iloisilta.

Suuntasin Valtioneuvoston kansliasta lounaalle Picniciin, jossa istuikin jo kaksi virkamiestä työlounaalla. Kyseessähän olivat siis koulukaverini Soila ja Juulia, jotka suorittavat tällä hetkellä työharjoitteluitaan ministeriöissä. Sain kuulla hyviä sekä huonoja uutisia tulevista työtehtävistä.. Kesän aikana pitäisi varmaan opetella kahvinkeittimen anatomiaa.

Tarkoituksena oli olla Suomessa ilta ja tulla viimeisellä (halvimmalla) laivalla takaisin Tallinnaan. Iltapäivällä alkoi kuitenkin ajatus bailuista innostaa ja lopulta lähdin ensimmäisellä mahdollisella laivalla takaisin ja olin jo ennen viittä kotona. Neljän tunnin piipahdus Suomeen oli allekirjoituksen jälkeen melko hyödytön, koska en edes käynyt kotona hakemassa kevättakkia. Elikkä, jos joku on tulossa lähipäivinä Tallinnaan, niin käykää nappaamassa mun kevättakki äidiltä ja tuokaa se mulle tuliaisiksi!

Tulin takaisin Tallinnaan, koska sosiaalisenelämänkalenteri (asuntomme seinällä) näytti kaksia bileitä, joita ei vaan voinut jättää väliin. Ensimmäisenä lähdimme Teknillisen yliopiston asuntolaan saksalaisen Michaelin synttäreille. En ollut ennen käynyt Mustamäellä sijaitsevassa asuntolassa, joten reissu kävi myös turisteilusta. Kyseisissä bileissä meno oli hieman erilainen kuin meidän juhlissa täällä keskustassa. Olen myös erittäin paljon sitä mieltä, että opiskelijat ovat erilaisia. Meidän tituleerattiinkin olevan slummikierroksella Mustämäellä. Pff, en tiedä mistä ovat saaneet kuvan, että EBS:ssä olevat ovat ylimielisiä snobeja keskustan yksityiskoulusta, ei pidä paikkaansa! Käytiin siis vähän rikkomassa stereotypioita Annen kanssa.

Lähdettiin Mustamäeltä viimeisellä bussilla keskiyön aikaan. Kyseessä oli selkeästi Tallinnan versio 01N:stä, meno ainakin oli melko lailla samanlainen. Saavuttiin Roosikrantsille, jossa asunnon neljä miesasukkia järjestivät melko suuret bailut. Emme tienneet asunnon numeroa, joten luulimme eksyvämme ja harhailevamme kadulla pitkäänkin. Saavuttuamme noin 100 metrin päähän luulimme, että se asuvat jonkin klubin vieressä, mutta kyseinen mekkala tulikin asunnosta. Kaikki ikkunat olivat jo puoliltaöin apposen auki ja musiikki pauhasi.. melko kovalla. Juhlissa oli noin 80 ihmistä, joten melko tiivistä oli. Hauskaa kuitenkin oli ja lopulta huomattiin varastavamme omaa vodkaamme, jonka olimme jäyninä piilottaneet eteisen kaappiin.

Kuten kaikki tietää, kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin kävi myös eilen. Puoli kolmen aikaan ovea jytistelivät sinisiin pukeutuneet turvaliivimiehet (toisin sanoen poliisit) jotka ilmoittivat bailujen olevan nyt ohi. Poliisien ajoitus ei olisi voinut olla parempi, koska juuri noin 10 minuuttia ennen Anne ilmoitti haluavansa kotiin. Oli muuten ensimmäinen kerta kun poliisit päättävät vaihtaribileet tällä lukukaudella. Ollaan kuulemma melko kilttejä vaihtareita, koska viime lukukaudella poliisi tuli jo ensimmäisellä viikolla..