Tartto

Tartto (viroksi Tartu) on Viron toiseksi suurin kaupunki (102 817 asukasta vuoden 2009 alussa). Tartto on Etelä-Viron keskus ja Tartumaan maakunnan pääkaupunki.

Viikonlopun matkamme suuntautui siis Tarttoon, tai Tarttuun, ihan miten tykkäätte. Muut lähtivät jo perjantaina iltapäivällä, mutta itse kestitsin Lissuja vielä lauantaina päivällä ja vasta illasta lähdin busseilemaan kohti Tartoa. Bussimatka Tallinnasta Tarttoon kestää 2,5 tuntia ja opiskelijalle matkalippu suuntaansa maksaa 60 kruunua, eli noin 3,87 euroa.

Tartossa juhlimme kielikurssilaisten kanssa Juhon syntymäpäiviä. Juhlapaikaksi oli vuokrattu Tampere Maja ja sen saunaosasto. Tampere Maja on Tampereen ja Tarton kaupunkien kulttuuri- ja yhteistyökeskus. Vuokrattavissa on myös asumishuoneita kohtuulliseen hintaan aivan Tarton keskustassa.

Saunaillan jälkeen siirryimme Tarton yliopiston vaihtareiden dormitoryyn jatkamaan iltaa. Ilta jatkui aamuun ja samalla unohtui Suomen olympialätkän pronssipeli. Muistin pelin vasta sunnuntaina iltapäivällä ja nopealla tekstiviestillä selvitin tilanteen Katilta. Hyvin kävi ja pronssia tuli, jee.

Matka takaisin Tallinnaan tuntui kestävän miljoona tuntia. Päätin samalla, että matkustan New Yorkiin. Ajankohtaa en päättänyt, mutta nyt kun Tea muuttaa Suomeen ja Lontoon vierailut vähenevät (ehkä) niin voin alkaa säästää Ämeriikan valloitusta varten.

Vielä muutamia kuvia Tartosta:



Pussailevat opiskelijat-patsas



Paikallinen Ale..



Dormitory, Raatuse 22



Mua selkeesti kaivattiinkin jo Tartossa.



Yliopiston päärakennus



Tää talo oli hieman vinossa.

Eesti Vabariigi aastapäev

Huomenna, 24. helmikuuta, vietetään Viron synttäripäivää! Viron valtio täyttää 92 vuotta ja sitä juhlitaan ympäri Viron maata. Meillä kyseinen päivä on kivasti vapaapäivä koulusta sekä myös tänään oli lyhennetty päiväohjelma.

Yleinen vapaapäivähän tietää yleisesti bileitä. Kaupoissa huomasi, että virolaiset valmistautuivat itsenäisyyspäivään ja vapaapäivään safkalla ja kaljalla. En saanut selvää, onko virolaisilla jokin perinteinen itsenäisyyspäiväsafka vai onko tarkoituksena vaan syödä hyvin ja hyvässä seurassa?

Opiskelijoiden traditiot sentään on ihan hyvin hallussa. Meidän yliopisto on hyvin pieni ja yksityinen pulju, joten suurempia bailuja ei ole järjestetty. Eräällä paikallisella opiskelijalla oli kuitenkin omakotitalo tyhjänä Piritassa, joten sinne mahtuu ainakin puoli koulua. Sinne myös me suuntaamme tänään.

Perinteisesti bailut kestävät koko yön, josta kaikki suuntaavat Vapaudenaukiolle lipunnostoon aikaisin aamulla. Kokoonnumme 7 am opiskelijoiden talon edessä, josta lähdemme kulkueena (todella pitkän matkan) Vapaudenaukiolle. Saa nähdä kestääkö kunto koko yötä, mutta yritys on ainakin hyvä.


Sitten vielä asiasta kukkaruukkuun.

Ensi viikolla tähän aikaan olen Suomessa! Jee! Tulen siis tiistaina iltapäivällä suorittamaan uusintatentin ja sitten ohjelmassa onkin vain oleskelua. Keskiviikkona menen leffaan (tervetuloa mukaan) ja siitä sitten johonkin juottolaan/ravintolaan. Paikkaa ei ole vielä päätetty, mutta luulisin sen löytyvän Iguana/Memphis akselilta. Kuitenkin löydetään itsemme taas Chicosista...

Torstaina on lätkämatsi, jee! Perjantaina illalla Anne-Marie tulee Suomeen ja lauantaina on sitten Jokerit-SaiPa ja ns. keittomatsi. Kaikki mukaan peliin ja illalla sitten johonkin jatkojuottolaan, ehkäpä tsekkaamaan uudistuneen Westin/Memon meno. Sunnuntaina on sitten paluu Tallinnaan.

Katastrofi kylpyhuoneessa

Seuraavaksi tahdon esitellä teille eilisiltaisen katastrofin. Koska tahdoin tallentaa tämän kaamean tapahtuman, otin jokaisesta vaiheesta valokuvan. Näette nyt katsauksen eilisiltaisiin tapahtumiin. Kuvat saattavat järkyttää lapsia ja heikkohermoisia.

Alustukseksi tahdon sanoa, että olen kotivärjännyt hiuksiani Suomessa jo ainakin 7 vuoden ajan ihan onnistunein tuloksin.

Virhe numero 1

Ensimmäinen virhe juontaa juurensa jo iltapäivän ostosreissuun. Kävimme Solariksessa ostamassa maitoa ja samalla ohittaessani hiustuotehyllyn sain hienon idean värjätä hiukseni. Väri oli kulunut ja juurikasvuakin oli jo havaittavissa, joten nyt oli hieno aika ostaa hiusväri. Illalla oli vielä tiedossa bileetkin, joten pääsisin juhlimaan uudessa hienossa hiusvärissäni. Toisin kävi. Väriä levitellessä naureskelimme vielä mummoille, joiden hiukset ovat lilat.. Oman värin pesemisen jälkeen ei enää naurattanut.

Tulos:



Väristä tuli harmaa. Ja nyt en edes liioittele vaan kyseessä oli todella HARMAA. Ei mikään kiva tuhkanvaalea (kuten oli tarkoitus) vaan ihan rehellinen ikäihmisen harmaa. En saanut värin tummuutta tallennettua kuviin, koska ulkona oli pimeää ja ainut kuvausvalo löytyi kylppäristä.

Katsottuani peiliin alkoi pienimuotoinen paniikki. Ensimmäisen lause kirosanojen ryöpyn jälkeen oli "en taida tulla tänään bailuihin". Kotikampaajani Anne kuitenkin lausui rauhoituksen sanoja ja lupasi hilpaista takaisin Solarikseen ostamaan toisen hiusvärin. Jos se vaikka auttaisi. Päätettiin nopean googletuksen ja Tean konsultoinnin jälkeen valita tummempi sävy. Anne lähti siis noin kymmenen aikaan illalla hilpaisemaan kohti Solarista ja palasi mukanaan uusi hiusväri nimeltä Honey week. Siitä alkoikin uusi luku.


Virhe numero 2

Seuraava väri vaikutti lupaavalta ja nostikin tunnelmaa hetkellisesti. Vaikutusaikana koin helpotuksen tunnetta kun näin hiuksen värjäytyvän pois harmaasta. Toisinhan siinä sitten kävi.

Tulos:



Eihän se mennyt taas ihan niinkuin elokuvissa. Tuloksena oli toki tummempi väri, mutta samalla myös tummempi harmaa. Hiukset olivat oikeen ahmaisseet harmaata itseensä eivätkä ihan niin vaan luopuneet siitä. Tämän tuloksen jälkeen edessä oli turhautuminen, kirosanaryöppy sekä lohtusuklaa. Kokeilimme myös googlesta löytämäämme "hiero hiuksiin sitruunamehua"-ohjetta mutta eihän se mitään auttanut. Pilalla koko pehko.

Veli-venäläinen rientää apuun

Aamulla herätessä en ensin edes muistanut koko episodia. Pian kuitenkin näin tyynyllä epämääräisen harmaaruskean kiehkuran, jonka lopulta totesin omakseni. Kartoitin Googlen avustuksella läheisiä kampaamoja ja päädyin lopulta Hotelli Olümpian alakerrassa olevaan Freestyle-kampaamoon. Miksi? Koska se on noin 50 metrin päässä kotiovesta ja ulkona satoi vaakatasossa lunta. Kävin ensin kello kymmeneltä kolkuttelemassa ovelle, mutta paikalla ei ollut kuin kosmetologeja. Varasin ajan kello kahdeksitoista, jolloin sain paikalle venäläisen kampaajatyttösen.

Kampaaja oli todella mukava ja taitava nuorehko venäläinen, jonka kanssa emme omanneet yhtään yhteistä kieltä. Vastaanotossa istui pitkähiuksinen venäläismies, joka ymmärsi englantia ja toimi tulkkinamme. Pääsimme tavoitteesta yhteisymmärrykseen ja tunnissa olinkin jo valmis.

Päätimme, että teemme harmaaseen pehkooni tuhkanvaaleita raitoja, jolloin tuloksen tulisi olla nätti tuhkanvaalea, ei harmaa. Tultuani pesupaikalta takaisin kampaamotuoliin helpotus oli melkoinen. Peilistä katsoi Tiina vaaleilla hiuksilla! En voi edes kuvailla helpotuksen määrää joka siitä seurasi.

Lopuksi vielä leikkautin hiukset melko lyhyiksi ja hiukset vielä suoristettiinkin ja muotoiltiin. Koko pelastavalle kampaamoreissulle tuli hintaa 33 euroa. Pesu, leikkaus, kaksivärivärjäys ja muotoilu 33 euroa, kamoon! Suomessa maksaisin samasta hössäkästä kevyesti 90 euroa.

Lopputulos ja iloinen Tiina:




Nyt on hyvä lähteä illan naamiaisiin!

Vastlapäev a.k.a laskiainen

Eilen oli laskiaistiistai, jota juhlittiin myös täällä Tallinnassa. Juhlamenot olivat samanlaisia kuin suomalaisetkin perinteet. Laskiaisena lasketaan mäkeä, syödään hernekeittoa ja laskiaispullia. Namnam.

Tiistaipäivä alkoi tosin itselläni ennemminkin laiskiaistiistaina, kun aamulla olin sulkenut herätyskellon ja lopulta heräsin noin kaksi ja puoli tuntia liian myöhään. Kun myöhästyy päivän ainoalta luennolta niin syntyy kokonainen vapaapäivä! Eli eilinen oli niin sanottua ommoo lommoo.

Illalla suuntasimme Laululavalle laskemaan mäkeä. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, pääasiassa perheitä sekä opiskelijoita. Suurin osa oli varustautunut normaaleilla pulkilla ja liukureilla, mutta sekaan mahtui myös muutama mielikuvituksellinen laskuväline. Kokeilimme laskuja suurella kumiveneellä, uimapatjalla sekä erinäisillä rakennelmilla. Parhaiten toimi veneen näköinen pöydästä sekä vanerista valmistettu "pulkka", jossa jokaisella oli oikein istumapaikkakin. Meillä ei ollut omia pulkkia tai liukureita, joten pääasiallinen laskuväline oli jätesäkki.

ESN Tallinnalla oli mäen päällä myös oma koju, jossa tarjoiltiin ilmaista teetä sekä laskiaispullia, nam!






Omnom, ilmaista pullaa!

Tapahtuman täyteinen viikko

Täällä on nyt toinen täysi viikko opiskeluja takana ja vauhti on melkoista. Mulla on vaan muutama kurssi, mutta tekemistä vaikka muille jakaa. Täällä tehdään todella paljon kaikenmaailman ryhmätöitä, projekteja ja laajoja kotiläksyjä. Esimerkiksi PR-kurssilla mun on tehtävä kaksi 20 sivun kevyttä kotitehtävää. Herrajeesus, mehän tehtiin yritysprojektia parikymmentä sivua puolessa vuodessa! Ja neljällä ihmisellä! Katsotaan miten käy. Ensimmäinen deadline olisi jo 22.päivä, joten hieman kiirettä pitää.

Nyt on kuitenkin perjantai, joten keskitytäänpäs sitten viikonlopun viettoon. Tänään edessä on ensin Noran tuparit, jonka jälkeen EBS:n ensimmäiset juhlat. Tällä kertaa kyseessä om ystävänpäiväbileet teemalla Hot Hearts Night. Esiintyjänä bailuissa on Ott Leppland. Kyseinen heppu voitti Viron Idol-tapaisen kilpailun viime vuonna. Muita ohjelmanumeroita on mm. ihmishuutokauppa.

Lauantaina olisi tarkoitus selvitä Rocca al Maren ostoskeskukseen katselemaan hieman vaatetarjontaa. Illalla ohjelmassa on ESN:n Tallinnan orientaatioviikon päätös ja Welcome Party Club Spiderissa.

Sunnuntaina voisi sitten tuskailla sosiologian kirjan kanssa, joka tosin näyttää enemmän puhelinluettelolta kuin oppikirjalta. Meidän on määrä kirjoittaa sosiologista päiväkirjaa, jossa yhdistämme kirjan kappaleissa käsitellyt asiat omiin kokemuksiimme. Olen kuitenkin melko lahjakas kirjoittaja, kun kyseessä on liibalaaban kirjoittaminen. Uskon siis selviäväni tästä.

Vaikeampi tehtävä onkin PR-viestintä. Meidän tulee tutkia valitsemaamme yritystä, heidän PR-toimintoja yleisesti ja valittava yksi kampanja, josta tulee tehdä suurempi selonteko. Seuraava tehtävä on linkitetty ensimmäiseen, joten ensimmäistä ei kannata munata. Toisessa tehtävässä tulee valmisella itse parempi PR-kampanja ja analysoida suoritetun kampanjan heikkouksia ja vahvuuksia. Ihan mielenkiintoista asiaa, mutta aikaa on melko niukasti ja kirjallisuutta ei juuri ollenkaan. Helsingin kaupunginkirjaston palvelut olisivat nyt oikein ihania, koska paikallisesta kirjastosta kyseistä asiaa käsitteleviä opuksia löytyi vain viroksi. Nice.

Tänään aloitimme myös kurssin nimeltä International Business Opportunities in the Baltic Region. Kurssi tuntuu hyvin mielenkiintoiselta ja sisältää lähinnä vain ryhmätyötä. Saimme työksiannon virolaiselta yritykseltä ja meidän tehtävänämme on konsultoida kyseistä yritystä. Yritys tahtoisi laajentaa toimintaansa Skandinaviaan ja haluaa meiltä uusia näkökulmia ja markkinatutkimustuloksia kyseisistä maista. Myös mahdollisten yhteystyökumppanien etsiminen olisi meidän tehtävälistalla. Tykkään tästä tehtävästä, mutta työksiantajayrityksen ala sattuu olemaan minulle melko tuntematon. Myyntävänä tuotteena ovat erilaiset yleiskaukosäätimet ja niiden käyttämä järjestelmä. Tutkin yrityksen kotisivuja, mutta en silti oikein saanut otetta kyseisestä tuotteesta. Noh, katsellaan mitä saamme aikaan.

Meidän tulee myös kotitehtävänä tehdä analyysi jostain virolaisesta nettisivusta (?) tai vaihtoehtoisesti haastatella Virossa työskentelevää ulkomaalaistaustaista henkilöä. Haastattelu tuntui paljon luontevammalta minulle, joten teen ehdottomasti sen. Tehtävän palautuspäivä on jo ensi perjantaina, joten kiirettä pitää tämänkin kanssa. En edes tiedä ketä haluaisin haastatella..

Tällä hetkellä valmistaudumme lähtemään Noran tupaantulijaisjuhliin. Ulkona vallitseva lumimyrsky ei vain oikein houkuta astumaan ovesta ulos. Ostin eilen ihanat uudet talvikengät, jotka ovat lämpimät ja ihanan pehmeät eivätkä luista liukkaalla alustalla. Tämmöinen pari olisi pitänyt löytää jo ennen talven alkua. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan!

Taistelu arkea vastaan

Kuten otsikosta voi päätellä, täällä on alkanu lasku normaaliin arkeen. Tällä viikolla lukujärjestyksessäkin on jo hieman enemmän oppitunteja ja ensimmäiset deadlinetkin alkavat jo uhkaavasti lähestyä. Arki puskee päälle, mutta ei pidä antautua! Normaaliutta vastaan olemme kehittäneet kunnioitettavan määrän aktiviteetteja. Viikolla on luvassa perusbailujen lisäksi tanssitunteja sekä olemme myös suunnitelleen järjestävämme hieman suuremmat karnevaali/naamiaisjuhlat.

Viime viikonloppu kului melko rauhallisissa merkeissä. Lauantaina edessä oli ERASMUS-bailut ranskalaisten vaihtareiden kämpillä, josta meidät hääti pihalle naapurit jo puolen yön aikaan. Vältin kuitenkin Club Hollywoodin ja tulin kotiin nukkumaan.

Uni olikin tarpeen ja olisin varmasti nukkunut vaikka koko päivän jollei herätyskello olisi pärähtänyt soimaan jo kahdeltatoista. Edessä oli ESN Tallinnan järjestämä City tour busseilla. Kierros oli hieman normaalista poikkeava. Kiersimme ensin Kadriorgin puiston ympärillä, jonka jälkeen suuntasimme Lasnamäelle päin. Matkalla pysähdyimme tv-tornilla, joka tosin nykyään on suljettu yleisöltä. Suunnitelman mukaan pysähtymispaikan olisi tullut olla Tallinnan Lauluväljak, mutta sinne oli rakennettu suuri pulkkamäki, jonka takia emme päässeet sisään alueelle.

Kävin ensimmäistä kertaa Lasnamäellä. Talot olivat kaikki lähes identtisiä toistensa kanssa sekä suurin osa oli pelottavan pahasti rapistuneita. Tässä kaupungin osassa olisi varmasti melko helppoa eksyä, koska kaikkialla näyttää tismalleen samanlaiselta.
Toinen ei niin hieno alue jossa vierailimme oli Kopli. Kyseinen kaupunginosa on Tallinnan vaarallisimpia alueita. Suurin osa asukkaista Koplin alueella on venäläisiä.
Tällä alueella talot olivat kauniimpia ja vanhempia kuin Lasnamäellä, mutta aivan yhtä rapistuneita.

Sunnuntai-iltana Clazz-ravintolassa järjestettiin salsa-ilta. Illan aikana tanssiopettaja esitteli ensin perusaskeleet ja loppuillan musiikki oli salsapainoitteista ja tarjosi mahdollisuuden hioa omia tanssikuvioita. Ennen bailuja katsoimme elokuvan The Hangover joka oli aivan mahtava. Odotan sitä aamua, kun meidän kylppäristä löytyy tiikeri. Tai oli se kanakin ihan kiva.

Seuraavaksi saatte ihailla kuvia, jotka on otettu ihanasti liikkuvasta bussista:






Anneakin kiinnostaa

Ensimmäinen oikea viikko

Hieman on nyt hiljaista ollut kirjoittelun suhteen. Syy tähän lienee se, että kaikki kertomisen arvoinen tekeminen on loppunut. Tällä hetkellä kalenterin täyttää opiskelut, läksyt sekä erinäiset iltabileet. Viime kuukauden kulttuurieventit ovat käyneet melko harvaan, mutta kyllä täällä silti vielä ihan muksaa on!

Ensimmäinen kouluviikko oli hieman normaalia helpompi, koska osa kursseista ei ole vielä alkanut. Viimeinen oppitunti oli keskiviikkona, jonka jälkeen ollaankin vietetty viikonloppua. Niin sanottu pitkä viikonloppu siis. Ollaan toki tehty muutakin kuin viiletetty baareissa.

Torstaina nukuin pitkään, jonka jälkeen edessä oli ESN Tallinnan elokuvailta. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki Tallinnassa opiskelevat ERASMUS-opiskelijat. Katsoimme yhdessä Viron itsenäistymisestä kertovan dokumenttielokuvan "Singing Revolution", jota voin suositella kaikille. Elokuva on amerikkalaisen pariskunnan tekemä, mutta kuitenkin melko puolueeton ja kattava kertomus 40-luvulta 90-luvun alun itsenäistymiseen saakka. En tiedä saako kyseistä elokuvaa Suomesta, mutta jostain se pitäisi saada äitille nähtäväksi.

Elokuvan loputtua virolainen kapellimestari, Hirvo Surva, tuli kertomaan meille elokuvan teosta ja omista mielipiteistään. Aluksi kukaan ei uskaltanut kysyä mitään, mutta lopulta käynnissä oli melko eläväinen keskustelu Viron ulkomaalaispolitiikasta.

Elokuvaillan jälkeen suuntasimme vakiokapakkaamme Vanhaan kaupunkiin. Illan aikana näimme hieman toisenlaisen laulavan vallankumouksen, kun viereiseen pöytään rantautui keski-ikäisten virolaisnaisten seurue melko iloisessa kunnossa. Muutaman viinipullon jälkeen alkoi korviaraastava laulu, jota jatkui lähes koko illan tai ainakin siihen saakka kunnes yksi naisista sammui pöytään.

Perjantaina olimme reippaita ja lähdimme keskustaan jo ennen puoltapäivää. Tarkoituksenamme oli hankkia Viron ID-kortti, joka kaiken tiedon mukaan piti saada immigration officesta täyttämällä muutama lappunen. Näin ei kuitenkaan ollut vaan kyseinen läpyskä vaatikin hieman enemmän paperityötä. Ensin meidät ohjattiin Draamateatterin vieressä sijaitsevaan .. en tiedä mihin toimistoon. Jossa meidän tuli rekisteröityä asuntomme pääasiallisiksi asukeiksi. Vähän kuin olisi tehnyt muuttoilmoituksen maistraattiin. Tosin papereita oli melko paljon enemmän.
ID-korttia voimme hakea vasta maanantaina, kunhan kyseinen maistraattijutska saa lähetettyä tietomme immigration officeen. Vaikeaa kovin on tämä.

Perjantaina illalla edessä oli oman yliopistomme tervetuliaisbailut. Juhlat järjestettiin Bazar-nimisessä pubissa melko lähellä Kristiine keskusta. Kyseinen paikka on itämaalaistyyppinen ravintola/pubi, jossa tarjolla oli kaikkia ihania snacksejä. Paikka tarjosi myös vesipiippuja, joissa paloi makutupakkaa. Illan aikana meitä viihdytti myös ihka oikea napatanssija.

Tervetuliaisbileiden jatkot pidettiin Club von Überblingenissä, joka oli melko mukava pienehkö yökerho, joka oli rakennettu varastohalliin. Musiikki oli parempaa kuin Club Hollywoodissa, joka on tullut hieman liiankin tutuksi viime viikkoina. Myös ihmisiä oli hieman vähemmän, uskoakseni syrjäisen sijainnin takia.

Tänä aamuna melko vaikean heräämisen jälkeen lähdimme ESN Tallinnan järjestämään City Gameen. Jakauduimme ryhmiksi, jonka jälkeen saimme suoritettavaksi 10 erilaista tehtävää Vanhan kaupungin alueella. Ensimmäinen tehtävä oli saada samaan kuvaan mahdollisimman monta viatonta ohikulkijaa. Saimme yhteiskuvaan haalittua yhteensä 27 ihmistä. Mukana oli myös kysymyksiä Tallinnan historiasta sekä rakennuksista. Meidän piti myös kysyä ohikulkijalta viron kielen vaikeinta lausetta sekä pyytää jotakuta piirtämään kuva ryhmästämme. Saimme kaikki tehtävät suoritetuksi annetussa ajassa, mutta sijoituimme kisassa katkerasti toisiksi.

Illalla on edessä taas yhdet ERASMUS-partyt. Useat EBS:n erasmus-opiskelijat ovat opiskelleet Tallinnassa jo syyskuusta lähtien. Nämä vanhat konkarit kutsuivat meidät uudet keltanokat tutustumisbailuihin tänä iltana. Uskoakseni sitä kuitenkin lopulta löytää itsensä Club Hollywoodista.

Huomenna on mahdollisuus osallistua ESN Tallinnan järjestämälle bussikierrokselle, jossa kierrellään paikkoja joissa ei muuten tule käytyä. Listalla on esimerkiksi Lasnamäen ghettoalueet, joille nyt ei muuten uskaltaisi käveleskelemään.

Siinä taisi olla koko viikko pähkinänkuoressa. Ensi viikolla koitan kirjoitella hieman aktiivisemmin.

Opiskelut alkoi - kirjoittelu väheni

Tiinan ensimmäinen koulupäivä

Tänään minulla alkoi koulu. Koulussa minulla oli englantia. Ruokana oli lasagnea. Saatiin läksyjä. Huomenna on taas koulua.

Eli siis tosiaan tänään alkoi oikeat opiskelut täällä Tallinnassa. Lukujärjestyksessä ensimmäisenä oli englannin liikeviestintää. Aiheena oli ihanasti banking, eli olin auttamatta pihalla. En tiedä pankkijärjestelmästä mitään edes suomeksi, joten englanniksi samasta aiheesta jauhaminen oli melko vaikeaa.

Oppitunnin kulku oli melkolailla erilainen kuin omassa tämänhetkisessä koulussa Suomessa. Haaga-Helian englannin tunneilla keskitytään enemmän sanastoon sekä teorian oppimiseen, mutta täällä pääpaino tuntui olevan erilaisten tehtävien tekemisessä sekä kuulunymmärtämisessä. Teimme tunnilla tehtäviä, jotka tarkistimme riveittäin. Hieman samaan tapaan kuin Suomessa lukiossa.

Kävin tänään myös kirjastossa. Lainasin sosiologian kirjan, joka osoittautui aivan järkyttäväksi tiiliskiveksi. Kirjaston laina-ajat tosin ovat paremmat kuin Suomessa. Kurssikirjan sai lainaan koko lukukauden ajaksi eikä kirjoista tarvitse täten tapella. Englannin tunneilla käytössä on teksti- sekä tehtäväkirja, jotka koulu tarjosi meille ilmaiseksi.

Minulla on vielä tänään yksi luento 17.30 alkaen. Public Relations-kurssin pitäisi olla normaalin muotoinen kurssi, jossa nukutaan luennoilla ja kaksi päivää ennen tenttiä aletaan panikoida lukemisesta.. Tai sitten tämäkin on täynnä ryhmätöitä ja esityksiä.

Ulkona sataa lunta vaakatasossa. Ei kauhean houkutteleva ilma, mutta pakko se on lähteä kohti koulua vaeltamaan.