keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Tukholma!

Olen rakastunut. Taas. Tukholmaan meinaan. En ole käynyt Tukholmassa kuin neljä kertaa elämäni aikana ja kaksi reissua näistä on kulunut istuen hienostohotellien edessä (älkää edes kysykö miksi). Joka kerta kun olen kyseisessä kaupungissa vieraillut, olen ajatellut, että tänne on tultava joskus pidemmäksikin aikaa. Risteilyn päivä kuluu aina niin nopeasti eikä kaikkea ehdi millään. Haluaisin käydä ainakin Skansenilla sekä mieluusti retkeillä myös ydinkeskustan ulkopuolelle. Muutama lisätunti shoppailullekin olisi tervetellut.

Lähdettiin Tukholmaan lauantaina Silja Linella, jossa nautittiin myös ihanasta buffetista. Buffet on varmasti itse paholaisen keksintö, koska ruoka siellä on aina taivaallisen hyvää, mutta jälkikäteen tuntuu kuin olisi viimeisillään raskaana. Ruokajuomana ollut pohjaton valkoviinipullo oli myös ihan kiva juttu.

Ensimmäisenä iltana otettiin diskoilujen suhteen melko rauhallisesti ja ehdinkin tällä kertaa nukkua jopa 6 tuntia. Tukholmassa oli kiva sompailla ilman krapulaa. Käytiin ensin katsomassa Vanha kaupunki ja Kunkun linna. Kun turistit olivat napsineet tarpeeksi kuvia, suuntasimme ydinkeskustaan shoppailemaan. Meidän piti mennä vain katselemaan, koska rahatilanne ei sallinut suurta shoppailua. Kuten arvata saattaa, kaupoista löytyi kaikkea ihanaa. Erityisen ihastunut olin vanhassa kunnon Skopunktenissa, jossa kenkiä löytyy joka lähtöön sopivalla hinnalla. Hillitsin kuitenkin suurimmat himoni ja mukaan lähti yksi pari kesäksi. Olen jo kauan halunnut löytää hienot gladiaattorityyppiset kengät. En kuitenkaan syty ihan lättäpohjaisille sandaaleille, joten oli iloinen yllätys löytää kiilakorkoiset roomatossukat.



Satsattiin vielä ruokakaupasta illaksi eväät matkaan ja suunnattiin takaisin laivaan. Päiväunien jälkeen korkattiin muutama viinipullo ranskalaisen Clairen vinkkien mukaisesti. Loppuilta kuluikin tanssilattialla. Miten on mahdollista, että ero ruotsalaisten ja suomalaisten miesten välillä on kuin yö ja päivä?

Seuraavana aamuna herätyskello soi taas armottomasti kahdeksalta ja herätti meidät uuteen pitkään päivään. Ehdittiin mainiosti Olympiaterminaalista Katajanokalle ja suunnattiin laivalla takaisin Tallinnaan. Napattiin mukaan vielä tuommoinen kiva vaaleahiuksinen tyttönen Suomesta. Nyt se tosin on jo takaisin Suomessa. Nään sitä seuraavan kerran vasta kesäkuussa. Hieman on jo ikävä. Onneksi edessä on KESÄ!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti