Mantereelta saarille kuljetaan autolautoilla. Päivittäin lähtöjä on noin kymmenen ja ajattelimme ottaa laivapaikat satamaan saavuttuamme. Edellisenä iltana tarkistin lähtöaikoja ja samalla huomasin, että seuraavan päivän laivat olivat täynnä. Vapaita lippuja löytyi 6.00, 8.00 sekä 22.00 lähdöille. Valitsimme huonoista vaihtoehdoista vähiten ahdistavan (kasin lähtö) ja bookkasimme liput etukäteen. Tämä aiheutti sen ettemme ehtineet nähdä Pärnun seutua enempää emmekä ehtineet edes hotellin aamiaiselle, koska tienpäälle tuli lähteä jo kuudelta aamulla.
Uskon kuitenkin, että aamulähtö oli parempi ratkaisu kuin myöhään illalla, koska saimme täten yhden lisäpäivän saarilla ja tutustuimme tarkemmin Muhuun. Tässä vaiheessa pitää ilmoittaa etten kuollaksenikaan muista saarille olleiden paikkojen oikeita nimiä. Kirjoitin ne kyllä ylös, mutta se lappu katosi johonkin..
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Muhussa oli näköalapaikka, josta näimme hienon merinäköalan. Ilma oli kuitenkin hyvin tuulinen, joten jäädyimme noin viidessa minuutissa, jonka jälkeen palasimme auton lämpöön ja suuntasimme kohti ulkoilmamuseota, joka esitteli vanhan ajan elämistä Muhussa.
Alueella oli myös normaaleiden ihmisten omakotitaloja. Kaikki talot olivat kuitenkin vanhan tyylisiä ruokikattoineen. Vierailimme mm. talossa joka oli historiallinen koulurakennus sekä jossa esiteltiin Muhun perinteisiä tekstiilejä sekä puuveistoksia. Kiertelimme alueella aikamme kunnes olimme lähdössä takaisin ja huomasimme, että parkkipaikan viereinen rakennus oli auennut. Tajusimme, että meidän olisi varmaan pitänyt ostaa liputkin. Oltiin varmaan niin ajoissa, että lipunmyyjä oli ollut vielä yöunillaan.
Muhun saarelta löytyvät vanhat linnan rauniot, joiden nimeä en taaskaan muista, lukeutuvat ehdottomasti koko reissun top 5-kohteisiin. Kokonaisuudessaan lista pitää sisällään linnoja sekä lampaita - olen siis varsinainen kulttuurimatkailija.
Muhun linna oli melko pieni alaltaan, mutta säilyneitä kerroksia oli kolme. Ylimmällä tasanteella tuuli myös melko kovasti, joten siirryimme samantien sompailemaan sisempiin kerroksiin. Taas kivuttiin monen monta porrasta ja säikähdeltiin toisiamme pimeissä tunneleissa. Alimpaan kellarikerrokseen mennessä saimme ihan itse sytyttään paikkaan valot, kätevää. Silti paikkaan jäi useita täysin pimeitä huoneita sekä portaita, jotka johtivat johonkin sortuneeseen. Valaisimme näitä pimeitä kuiluja ja huoneita kameran salamavalolla ja tunnelma oli melko aavemainen salamien räpsyessä.
Muhussa sompailun jälkeen ajoimme autolla Saarenmaan puolelle, jossa ohjelmassa oli ruokaa, kraaterijärveä, tuulimyllyjä ja lopulta saapuminen Kuressaareen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti