Kaikki päättyy joskus

Aika Tallinnassa on tullut loppuunsa. Puoli vuotta sisälsi paljon toimintaa, koulua, reissailua sekä vähäunisia öitä. Mukaan tarttui paljon mistä olla kiitollinen. Kuten blogipostauksista voi huomata, vietimme paljon aikaa erilaisista aktiviteeteissa ja kun viettää puoli vuotta yhdessä lähes päivittäin, on varmasti hyvin helppoa arvata, että siinä syntyy läheisiä ystävyyssuhteita.

En osannut etukäteen kuvitellakkaan miten hyviä kavereita puolessa vuodessa ehtii syntyä. Sanottaessa viimeisiä hyvästejä sen kuitenkin tajusi, että tässä hajaannutaan nyt ympäri Eurooppaa ja seuraavia yhteisiä bileitä ei ihan hetkeen ole tiedossa. Samanlaiseen tilanteeseen ei ole koskaan paluuta, mutta tällä hetkellä koko Eurooppa tuntuu avoimelta, koska lähes jokaisesta maasta löytyy hyvä ystävä.

Olen myös erityisen iloinen, että päätin lähteä EILC-kielikurssille tammikuussa. Meidän ryhmä tällä kurssilla oli mitä mainioin. Suurin osa Virossa saaduista lähimmistä ystävistä ovat peräisin tältä kurssilta. Olimme kaikki tammikuun alussa todella hukassa ja todella jäässä. Siperian talvi yhdisti ihmisiä ja pidimme tiukasti yhteyttä koko lukukauden ajan.

Toinen kiitollisuuden kohde on alkuvuoden asumisjärjestely. Sata prosenttisen hyvä asia on, että en saanut hommattua asuntoa Tallinnasta ennen tammikuuta. Anu Budget Housing kaikessa kamaluudessaan oli aivan mahtava paikka jota ilman en olisi tutustunut ihmisiin näin läheisesti enkä olisi päätynyt jakamaan asuntoa mahtavimman kämppiksen kanssa ikinä. Okei, mulla ei ole koskaan ollut oikeaa kämppistä, mutta Anne-Marie asetti riman seuraaville kyllä melkoisen korkealle. Millä todennäköisyydellä samalle kielikurssille ja vielä samaan kouluun ainoana toisena eurooppalaisena tyttönä tulee ihminen, jonka kanssa synkkaa ekasta illasta lähtien täydellisesti? Tätä tyttöä on suuri ikävä ja aivan varmasti vielä tavataan.

Mitä siitä sitten muistuu mieleen?

Tammikuu: EILC-kielikurssi
Helmikuu: EBS alkaa, itsenäisyyspäivä, laskiainen
Maaliskuu: Opiskelua, bileitä, Tukholma
Huhtikuu: SeaBattle, TramParty, Moskova, Pietari
Toukokuu: Viljandi, Tudengipäevad, Euroviisut, helteet, grillibileet rannalla, Tartto, Riga
Kesäkuu: Roadtrip Saarenmaalle, lounas Sisekaitseakadeemiassa, viimeiset bileet.

ERASMUS on hyvin jännä juttu. Tammikuussa olin lievästi sanottuna paniikissa, kun lähdön hetki koitti. Silloin jäähyväisten sanominen kavereille ja perheelle tuntui ylitsepääsemättömältä. Aika kuitenkin kului ja puolen vuoden jälkeen jäähyväisten sanominen uusille ystäville oli vielä vaikeampaa. Mutta kuten Frankie asian ilmaisee:

"Don't cry because it's over, smile because it happened".