Vierailimme Haapsalun linnassa, joka oli mielestäni viihdyttävämpi kuin Kuressaaren vastaava. Linnan sisätiloissa oli paljon enemmän nähtävää sekä näyttelyt olivat mielenkiintoisempia. Ketään ei varmasti yllätä, että viihdyin erityisesti tasanteella, jossa sai larpata ritaria ja mäiskiä toisia miekoilla. Minua miellytti myös lapsille suunnattu sali, jossa viittaan pukeutunut nuori nainen esitteli höyryäviä koeputkia ja selitti parhaansa mukaan tarinoita Harry Potterista. Muutama virhe mahtui tarinoiden joukkoon, mutta onnistuin pitämään suuni kiinni. Tässä olisi minulle oiva kesätyö. Istua päivät pitkät linnassa viitta päällä ja selittää turisteille Harry Potterista.
Linnassa oli koko reissun korkein torni ja kapeimmat portaikot jota nähtiin. Osa ryhmästämme luovutti jo puolitasanteella, mutta me kiipesimme aina korkeimpaan kellotorniin saakka ja saatoimme hieman vahingossa kilistellä kelloja. Jos ylös kapuaminen on työlästä, on sitä myös alaspäin tuleminen. Kapeat portaikot ja epätasaiset portaat eivät ole kaikista nopein kulkuväylä, joten liikuttiinkin tornissa kuin vanhat mummot konsanaan.
Kellarikerroksessa oli esillä hulluin näyttely johon reissullamme törmäsin. Pimeiss tyrmissä esiteltiin kidutusmuotoja. Ja mikä vielä hulluinta, näitä kaikkia sai itse kokeilla. Ainoa mikä puuttui oli sähkö. Muuten olisi Michaelilla pää täynnä nauloja.
Esillä oli siis mm. pieni koppi, jonka keskellä oli tuoli ja jokapuolella seinissä pitkiä nauloja. Jos tuolilla istuja liikahtaa tai yrittää pakoon, naulat lävistäjät karkaajan alta aikayksikön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti